Meidät raahattiin mm. metsään. Arvakkaa vaa miltä tuntuu olla metsässä nakuna? Jossette osaa arvaa, nii voitte mennä kokeilee. Ni. Ei oo kivaa. Kaikki risut ja varvut raapii ällöttävästi kylkiä. Eikä se vielä mitään. Sitten on ne inhottavaakin inhottavammat hyttyset, jokka pistää ahteriin minkä kerkiävät. Lisäks palvelijat mähkii siälä niitä marjoja eikä meitä varten kasva niissä varvuissa mitään lihaisan makuisia herkkupaloja. Ei me niistä mustikoista nii välitetä. Kyllä kai siälä metsässä hetkittäin ihan kivaakin oli. Ainakin se, että polulla on hyvä juasta lujaa. Saatiin olla salaa vähän vapaanakin.
Selma teki ittellensä vähä mutanaamioo siälä metsäpolulla. Ei se pöljä tajunnu kinuta palvelijoiden syliin, niinku mää tein, kun huamasin että eressä on tosi mutanen pätkä. Jouduin mun varotoimista hualimatta kyllä kotona tassupyykille.
Sitte me käytiin jossain eteläpuistossa piknikillä. Mentiin oikein bussilla sinne. Meillä oli omat jätskitkin mukana! Piknikin jälkee käytiin viälä vähän rannassa. Mää uskaltauduin jopa ihan vapaaehtosesti kahlailemaan ja hakemaan keppiä siältä vedestä! Ei se kai alkujärkytyksen jälkeen nii kylmää ja kamalaa ollukkaa. Se vesi nimittäin. Selmaakin yritettiin saada mukaan, muttei se halunnu tulla kastelee jalkoja. Toisena päivänä käytiin myös rannalla. Sillon me saatiin kaivaa rantahiakkaan kuappia. Voi vitsit, että se oli kivaa!
Rankat huvit vaatii välillä lepiä. Tossa Sämpylän tyylinäytteitä ja väsyneet korvat.
Viime viikolla oli niiin kuumia ilmoja, että meiltä kiällettiin parvekkeella makoilu. Piti pitää kuulemma ovet ja verhot kiinni, että sisällä ei tuu liian kuuma. Me jouruttiin sitte oleileen keittiössä aurinkopilkussa, että saatiin niitä lämpösäteitä osuun nahkalle. Ja ei. Mää en näytä yhtään pöljältä.
Päästiin käymää taas kaupunkimummua moikkaamassa maalla. Siälä on niiiiin ihanasti tilaa juasta. Ja tiätty ne herkut, jota aina siä saadaan. Kyllä kelpas taas! Sämpylä joutu välillä kenguruhoitoon miäspalvelijalle, kun se kiusas mua.
Naispalvelija yritti kuvata meistä jotai hianoo hidastettua videoo, mutta oltiin siinä vaiheessa jo aika väsyjä, ettei enää oikeen irronnu leikkiä.
Me ollaan nyt arkisin oltu miäspalvelijan kanssa kolmistaan kotona ja saatu joka aamu kuarsata naispalvelijan töihin lähdön jälkeen sängyssä peiton alla pitkään. Kyllä kuulkaa on piänen koiran kelvannu olla. Mutta sitte aina jossain kohtaa se tipu siälä herätyskellossa alkaa kiljumaan ja pitää muka herätä. Eikä se herääminen viälä mitää, mutta pitää oikeen mennä ulos pissalle. Mun miälestä on eläinsuajelurikos kiskoo tämmönen piäni nahkapussi siältä sängystä julmasti ulos. Mihin tästä kohtelusta vois valittaa? Tossa yläkuvassa on näkyvissä meirän into nousta ylös. Ja tossa alhaalla päikkärien jälkeen miäspalvelija ehrotti ulos lähtemistä, nii mää otin Semppua tassusta kiinni ja yritin saara sen vakuuttuneeks siitä, että tästäkin rääkistä selvitään. Ei oo helppoo ei.
Eilen jatku Selman pentupainit. Se saa viä muutaman kerran siä käyrä, ennenku tulee liian vanhaksi sinne.
Mua ei yhtää ny haittaa noi Selman pentupainit, ku naispalvelija vihjas että mulla alkaa parin viikon päästä taas akility!
Mutta ei mulla ny muuta, täytyy lähtee tonne ulos jättää potentiaalisille miäsehrokkaille hajumerkkejä. Jos ne näiden juaksujen aikana löytäis kylään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti