On me jotain muutakin tehty ku löhöilty. Varmaan? Ainaki kastuttu miljoona kertaa tua ulkona. Hyi olkoon! Aina ku päästään (korjaan joudutaan) ulos, jossain kohtaa alkaa sataa vettä ja sitte pienen prinsessan nahka kastuu. Ei kuulkaa oo kivaa! Jossei sada, niin sitte tuulee ihan liian lujaa. Eikä sitä tuulta pääse edes karkuun, vaikka menis kuinka matalaks maahan. Ei tää kesä ny voinu viä loppua! Eihän? Me vaaditaan Selman kanssa aurinkoisia lenkkeilyilmoja! Muutoin tehdään lakko. Ni.
Sitte mulla oli viä ne juaksutki. Onneks ne alkaa olla nyt jo ohi! Oli jo hetken aika epätoivosta, kun ei niitä miehiä täälä näkyny mun hajumerkeistä hualimatta. Mää laahustin täälä sisällä masentuneena ja kuskasin mun possun raatoo pitkin kämppää. Ei se possukaan heränny henkiin, vaikka kuinka yritin. Aina välillä palvelija sen suastu ottaan käteen, mutta se leikki loppu aika lyhyeen, kun aloin sitä heti jyystämään. Ei kuulemma ollu soveliasta leikkiä semmonen.
Viime viikonloppuna me käytiin maalla. Oli taas ihan huippua päästä juakseen nurmikolla vapaana! Parasta! Mutta arvakkaa vaan jouruttiinko taas metsään palvelijoiden perässä. No tiätty. Jotain siäniä kuulemma piti ettiä. Ei meistä oo metsäkoiriks. Ei ollenkaan. Kyllä me siälä kuusikossa pärjätään, kun siälä mahtuu liikkumaan ilman niitä ällöttäviä risuja ja kaiken maailman varpuja. Mutta kun noita siäniä ei kuulemma siältä löydy, niin piti mennä semmoseen vaikeekulkuseen paikkaan. No, me vinguttiin sitte naispalvelijan syliin. Ei kuulemma oikeen tullu siänestyksestä mitään, ku kanto reipasta 9 kiloo nahkanakkia sylissä. Kyllä niitä sitte jonkin verran miespalvelija sai kerättyä. Toiselle sieniretkelle meitä ei sitte enää hualittukaan mukaan. Ne otti meidän sijaan Lillin mukaansa. Me saatiin naattia ikäväjärkytyksestä selvittyämme auringosta terassilla. Loppujen lopuks kaikki meni ihan hyvin päin, palvelijat sai kopallisen siäniä ja me naattia auringosta pihassa. En kyllä ymmärrä miks tommosia piti kerätä! Jouruin vähän maistamaan paistettuna ja voin sanoo että oli ihan kamalan makusta! Ei sitä pystyny syömään. Korkeintaan nuoleen paistovoit päältä. Selmakaan ei ymmärtäny niiden makumaailman päälle. Pyh.
Nyt kun on ollu vähä sateisempaa eikä meitä oo kiinnostanu lenkkeillä, niin on täytyny keksiä muunlaisia aktiviteetteja. Selma tykkää usein kattella tota livetelkkaria, missä lisko kiipee terraariossa ympäriinsä. Mää en oo jaksanu kiinnostua semmosesta.
Eilen me oltiin taas käymässä maalla. Siälä oli jokku rapujuhlat. Mekin saatiin maistaa pienet palat rapua. Ei se kyllä kovin hyvää ollu. Maalla oli myös ne virtahevot ja se norsun kokoseks kasvava koiran alku. Mää yritin kovasti juaksuttaa sitä miesvirtahepoo, Hugoa, ulkona, mutta eihän sen mun perässä pysyny ollenkaan. Ei kyllä kukaan muukaan. Selmasta oli sentään vähän vastusta, mutta muut mää voittaisin vaikka takaperin juaksemalla. Huh. Oli kuulkaa aika menoo ja meininkiä välillä ku me siälä tuuställättiin kaikki 6 koiraa. Harmi vaan, että palvelija ei oikeen hoksannu ottaa meistä kuvia!
Nyt voikin hyvällä omalla tunnolla vetää unta palloon sohvalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti