Ensi me mentiin maalle Lilliä ja Elleä moikkaamaan. Elle on se karjalankarhukoiran pentu, saman ikänen ku Selma, mutta aika paljo isompi. Sämpylä kyllä vähän jännitti Elleä, kun se oli sen verran kookas ja touhukas, mutta kyllä sekin sitten lopuks uskalsi leikkiin mukaan.
Tiiättekö, kuinka ilonen pieni kaupunkilaisnaku voi olla, kun se pääsee vapaana nurmikolle kirmailemaan? Hurjan ilonen. Tota rallia vedettiin pitkä tovi pitkin pihaa. Täällä kaupungissa, missä me asutaan, ei oikein oo kauheesti mahdollisuuksia kirmailla päättömästi. Välillä palvelijat kyllä päästää meitä läheiselle hiekkakentälle juoksemaan, jos lähistöllä ei näy muita ulkoilijoita. Sitte toki välillä käydään koirapuistossa juoksentelemassa. Mutta ei se oo nii hauskaa. Voispa asua (aurinkoiset) kesät tuala maalla! Ottaiskohan joku maajussi meirät kesätöihin? Voitais ainaki yrittää jahdata hiiriä ja pikkutipuja auringonoton ja kirmailun ohessa.
Juoksentelussa tuli niin väsy, että välillä täyty ottaa pienet päikkärit.
Maalta me mentiin sitten Remun palvelijoiden mökille. Siälä tiätty leikittii Remun kanssa ja nautittiin kesästä.
Me mm. kaivettiin yhdessä tohon keinun eteen tommosta monttua. Palvelijat kyllä koko ajan kielsi sitä tekemästä, mutta tehtiin kuitenkin. Oli hauskaa!
No joo, täytyy myöntää, että yks kamala juttu tossa juhannusmökkeilyssä oli. Me nimittäin jouduttiin uimaan. Tai no, Remu ei joutunut. Se oli hirmu epäreilua. Aluks naispalvelija koitti saara meitä tonne hyiseen veteen tommosen typerän vesilelun kanssa. Pah. Ei kai me ny tommosta tylsää lelua tualta vedestä mennä hakemaan! No, sitten se meni lopulta siihen, että naispalvelija laitto meirät väkisi uimaan pienen pätkän. Sämpylän räpiköintiä ei kyllä uimiseks voinu kutsua, ei se osannu. Mää sen sijaan uin oikein mallikkaasti! Jäin jopa hetkes seiskoskeleen siihen rantaveteen. Ei se vesi sitten ihan niin kamalan kylmää ollukkaa. Se vähän lohdutti, että palvelijatkin kävi uimassa. Ne tosin kyllä pääsi saunaan sen jälkeen lämmitteleen. Me jouruttiin värjötellä ulkona.
Illalla mökille tuli viälä palvelijan siskon uus lapsi. Tommonen kaameen kokonen 12 viikkonen kanariandoggin pentu. Sämpylä oli tossa vaiheessa jo sammunu keinuun viltin alle, niin mää jouruin opettaan terrierileikkiä tolle mörssärille. Kyllä siitä hyvän painivastuksen sai. Voi kyllä olla, että mää jourun pian alakynteen, kun se tosta lihoo viiskytkiloseks.
Huh. Oli kyllä kertakaikkisen makee päivä!
Lauantai ja sunnuntai menikin sitten vähän rauhallisemmissa merkeissä. Nyt ollaan jo toivuttu ja orotetaan jo innolla seuraavaa reissua jonnekkin kaupungin ulkopuolelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti