Lapsenhoitoa, nukkumista ja keppileikkejä

Huhhuh. Tiiättekö, että lapsenhoito on hirmu rankkaa puuhaa! Meillä oli täällä taas viikonloppukylässä se pikkutyyppi, E, joka jo osas kävellä meidän perässä ja heittää meille lelua. Erityisesti Selma innostu siitä ihan hirmusesti! Kerrankin oli joku samalla tasolla henkisesti sen kanssa. Semppu kovasti pyysi pikkutyyppiä leikkimään. Onneks se ei sentään purru sen sormia tai varpaita kovin lujaa. Muutenkin palvelijat oli meistä molemmista aika ylpeitä, kun oltiin niin kiltisti. Mää tyydyin enemmän seuraamaan pikkutyypin touhuja ja siivoomaan sen sotkuja keittiössä. Lauantaina täällä oli toinenkin, pienepi ihmistoukka. Sitäkin me osattiin hoitaa hienostuneen varovaisesti. Heti kun se tuli ovesta sisälle, mää menin tarkistamaan, että sillä on siälä kantokopassa varmasti kaikki hyvin. Mutta kylläpäs taas väsytti ihan hirveesti, kun pikkutyyppi lähti. Me ei tehty mitään muuta ku nukuttu koko sunnuntai!

Välillä mää oon niin väsy, että siärän tota Sämpylää ja suastun nukkuun noinkin läheisissä tunnelmissa. Yleensä kyllä meen jonnekkin kauemmas, jos se alkaa tunkemaan liian lähelle.

Lauantaina palvelijat toi kaupasta jotain tosi herkullisen tuoksusta ruakaa! Mulla on tapana tutkia jokanen kauppakassi melko tarkkaan läpi, jos vaikka löytyis jotain mulle ostetua herkkua! Nyt mää salaa varastin ton grillikylkipaketin kauppakassista, kun naispalvelija kävi vessassa ja miäspalvelija kuskas Sämpylää ulkona. En harmikseni ehtiny muuta, kun siirtämään paketin lattialle. Ei kuulemma ollu mulle ostettu. Lopulta en saanu edes maistiaisia. Aika julmaa! 

Sitten mun piti viä vahtia parvekkeella noita rillattavia ruakia, ettei mikää harakka tai kotka tuu varastaan niitä. Taaskaan mää en saanu mitään vaivanpalkkaa arvokkaasta työstä. Saako täällä valittaa jonnekkin eläinsuojeluun? Ei kuulemma ollu koiraruakaa noikaan herkut. Miksei? Liha maistuu ainakin aina koiralle!

Ehdin viikonloppuna myös seuraamaan norppaliveä ja siälähän se Pullervo-norppa lötkötteli kivellään. Se oli aika jännä otus! Jaksoin tuijotella sitä aika pitkän tovin. Lähemmin tarkasteltuna siltä putkahti joku uloke pihalle ja palvelija totes ettei oo enää sopivaa katottavaa näin siveelliselle koiralle. Sitten Pullervo laitettiin piiloon. En ymmärrä. Se oli varmaan joku kastemato, joka ryämi siältä Pullervon muatojen alta hengittämään ilmaa. 

Mää taas kovasti yritin hymyillä kameralle, mutta jostain syystä palvelija vaan nauro mun ilmeille. Miks? Tolta se ittekki näyttää ku leekot näkyy. Yhtä edustavalta. Sämpylä taas on, no, Sämpylä. Tommonen hönö pakastekalkkuna.

Mulla on ollu pitkän aikaa jo tapana lenkillä kanniskella kaikenlaista roinaa, mitä löydän maasta. Useinmiten käpyjä ja keppejä. Nyt Selma on oppinu multa saman tavan. Erityisesti sillon, kun ollaan yhdessä kävelyllä, me napataan koko ajan jotain suuhun. No, arvatenkin tolta palvelijalta menee usein hermo, kun se saa jatkuvasti olla komentamassa meitä tiputtamaan hyvät kävyt ja kepit takasi maahan. Kantaa me kyllä niitä saadaan, mutta etenkin toi Sempulasämpylä tykkää alkaa syömään niitä kepakoita. Ja koiran ruakavalioon ei kuulemma kuulu puuaines. Lisäks palvelija rutisee jotain, että voi tulla tikkuja sualeen. Siks ne kepakot pitää tiputtaa heti, jos niitä alkaa kaluamaan. Arvakkaa vaan, kuinka monta namia saa lenkin aikana, kun tottelee jätä-käskyä. Monta! Ei huano sekään. 

Välillä täytyy myös muistaa hepuloida, kun alle osuu sopivan pehmosta hiakkaa! Tää on parasta!

Selma on taas päässy pentupainissa käymään. Se on vaan kovin villi ja vilkas siälä, toiset pennut ei oikeen pysy sen vauhdissa mukana ja palvelijan pitää usein ottaa se syliin rauhottumaan. Ehkä mää oon kouluttanu sen leikkiin vähän liian rajusti? 

Huomenna onkin kiva päivä tulossa! Me päästään nimittäin kaupunkimummulle hoitoon hetkeksi, kun palvelijat menee taas jonnekkin korsenttiin. Varaudu vaan kaupunkimummu tohon termiitti-Selmaan, se ei oo ihan niin kiltti ku mää!