Ällöttävän märkä ilma ja ihana aurinkoinen ilma

Mulle iski aikamoinen epätoivo alkuviikosta, kun sato vettä, räntää ja lunta. Luulin jo hetken, että se kesä ei tuukkaan vaan alkaa taas se kyyyyylmä ja pimeä talvi. Onneks se tais olla kuitenkin vaan väliaikasta ja nyt taas näyttää olevan ihan kelpo lenkkikelit! Me ollaan naispalvelijan kanssa otettu viikolla kaikki ilo irti näistä auringonsäteistä ja käyty metässä pööpöilemässä. Sualijärven ojalla oli jotain kaloja kutemassa, ne pluttas sielä rantakaislikossa. Oli kuulkaa aika jännää! Olisin halunnu mennä vähän lähemmäksi kattoon ja tutkiskeleen, mutta palvelija ei halunnu että mää lähen uimaan. Toinen, mitä on kiva kattella, on ne räksät. Tykkään jäädä tuijotteleen niitä, kun ne ettii pää kallellaan matoja nurmikolta. Joskus haluaisin juosta ne kiinnikin, mutta aina se hihna ottaa liian aikasin vastaan. Enks vaan vois olla aina vapaana?

Tiistaina mää kävin taas sielä ällöttävässä hieronnassa. Nyt se ei enää ihan niin kamalalta tuntunu, mutten silti tykänny. En. 

Ootteks te kyllästyny jo näihin mun naamakuviin? Ajattelin vaihtelun vuoks poseerata palvelijalle metsässä mättäällä toisin päin. Tässä nyt teidänkin iloksi mun kaunis pylly. Mää tykkään kauheesti kiipeillä ja kekkuloida kaikilla korkeilla paikoilla. Erityisesti kallioiden päälle on hauska kiivetä. Välillä kyllä luulen ittestäni vähän liikoja, enkä sit ihan aina pääsekkään sinne huipulle asti. Mutta harjottelemalla musta tulee huippu ja pian mää vallotan korkeimmatkin vuaret. (Jos toi palvelija antais mun vapaasti kiipeillä....)

Tonne tolpan nokkaan mää en kyllä ite menny. Tyhmä naispalvelija nosti mut sinne tasapainoilemaan. Onneks miespalvelija sentään vahti mun selustaa tossa ihan vieressä, etten vaan tipu. 

Mun mielestä ihan huippua on juosta täpöillä palvelijoiden luokse. Jään välillä vapaana ollessani tahallani jonnekki seisomaan, että ne kävelis kauemmaks ja kutsuis mua luakse. Sit pääsee aukasee kaasuhanat ja antaa vauhdin viedä. Oon kuulkaas aika pikajuaksija! Toivottavasti mää pääsisin kesällä kirittään sitä sähköjänistä sinne juaksuradalle.

Ai niin, muistatteko tän mun hampsterin? Mää opin ihan itte vetään siihen lisää tärinää. Jaksan tehdä sitä ihan loputtomiin. Palvelijat kuitenkin kyllästyy jostain kumman syystä aika äkkiä siihen ääneen ja ottaa sen multa pois. Ihan tylsää! Oon kyllä jo saanu vahingossa rikki tosta sen oikeen kahvan. Naispalvelija laitto siihen villalangasta uuden, mutta arvakkaa kuinka se kesti? No huanosti!

Ny mää meen reenaan uutta temppua. Aurinkoista viikonloppua!