Uusi assistentti

Muistatte varmaan, ku mää hain sitä uutta assaria. Eipä tullu ku yks hakemus, nii mulle ei annettu oikeen varaa valita. Tässä se ny sitte on, Selma. Viikon koeajan jälkeen oon sen nyt kelpuuttanu kalustoon ja jääköön ny sitte tänne. On se välillä ihan kiva. Sillon, kun se nukkuu. 

Selma on kotosin samalta kasvattajalta kun mää. Se on väriltään tommonen suklaa. 

Selma oli heti uuteen kotiin tultuaan kun kotonaan. Ensi töikseen se varasti multa luut ja lelut suusta. Ei mitään kunnioitusta vanhempaa kohtaan. Ihme riiviö. Mää en ees oikeen osaa sitä komentaa. 

Selma on kovin ryppynen, ihan kun vanha mummo. Sitten se kallistelee tota kuuppaansa pualelta toiselle, kun se kuuntelee mitä sille puhutaan. 

Selma on ihan kirppu muhun verrattuna. Se painaa vaan kaks kiloo. Mää oon aika moinen jötikkä sen rinnalla. Iso koira, sanotaan.

Me ollaan jo oikeestaan aika hyviä kavereita. Nukutaan samassa petissäkin välillä ja välillä taas juostaan kämppää täysiä ympäri. 

Tässä on teille nyt hetkeksi sulateltavaa. Uskokaa pois, mullakin kesti aika kauan sulattaa se tosiasia että toi riiviö ei lähtenykkää täältä enää mihinkään. Tuun paremmalla ajalla kertoon mun aurinkonaatiskeluista. Toi naispalvelija kiirehtii jotain jääkiakkoo kattomaan.