Ensinnäki mää oon saanu lenkkeillä paljon, kun on ollu niin kivoja ilmoja! Ja naispalvelijakin meni viime viikon sinne työpaikkaansa myöhempään, niin me ehdittiin aamuisinkin tekeen piiiiitkä lenkki. Tänään löydettiin tommosia keltasia, pahan makuisia kukkasia. Palvelija yritti saada mua pitään semmosta suussa kuvaa varten, muta se maistu niiiin kauheen pahalle, etten suoastunu. Maistais ensi itte noita rehujansa, ennenko mun hienostuneeseen suuhun niitä änkee. Kompromissina suastuin kuitenki istahtaan tohon auringon lämmittämälle ruahikolle.
Mää alotin myös tän kevään metsänhoidolliset tehtävät. Mää pirrastan noi käpyt palasiks niin kasvaa pian maasta uusia käpyjä. Palvelija niitä mulle sitten heittelee.
Ulkoilun jälkeen mulle on aina asetettu pyyhe eteiseen, minkä päälle mää meen odottaan tassujen pyyhintää ja vermeitten riisumista. Nyt alkaa onneks oleen jo aika kuivaa ulkona, niin ei joka kerta tartte mennä peseen tassuja. Se on tosi ällöö, kun mun pienet sievät varput kastellaan.
Mulla menee akilityssä jo hianosti! Naispalvelijan suorittamisessa olis kyllä paljon parantamisen varaa. Se on semmonen kanttura, ettei se pysy mun vauhdissa ja ehdi näyttään mulle tarpeeks ajoissa ja selkeesti minne esteelle seuraavaks mennään. Siks mää meen välillä hutiin. Nyt mää uskalsin myös jo mennä täyskorkeen puamin, vähän pelottavaa se silti viälä oli. Keppejäkin mää kokeilin viime kerralla mennä sillai, että siihen oli asetettu verkot ja mun täyty vaan pujotella siältä läpi. Ehkä vähän noloo, mutta mää eksyin sinne keskelle. Siältä nyt kukaa löyrä pois, ku joka paikassa tuli verkko vastaan vaikka kuinka pyäri ympyrää. Onneks mää sit lopulta keksin tiän ulos. Seuraavat kerrat suju jo sitten vähän paremmin.
Ens perjantaina onkin viimenen kerta akilityä. Toivottavasti mää pääsen jatkokurssille, kun tykkään siitä hirmusesti!
Sunnuntaina mulla oli kuulkaas aikamoinen päivä! Mulla oli ainaki 14 koirakaveria, kun mentiin maalla käymään. Oli ne kaks virtahepoo, joita mää en nyt enää kauheesti pelänny. Eihän ne pysy mun perässä edes kun yritän saada niitä juakseen. Sitten oli tiätty Lilli ja Remukin piipahti kylässä. Niiden lisäks oli 10 semmosta mustaa, mun kokosta, karhukoirarääpälettä. Mää niille yritin vähän opettaa miten leikitään ja tehdään hepulirinkiä. Oli huisin hauskaa! Kerranki oli tommosia miäleltään yhtä pellejä kavereita ku mää ite.
Ehdin mää onneks vähä rentoutuunkin terassilla. Oli niin lämmintä, että tarkenin ihan nakkena!
Nii, ei mulla muuta. On aika ihanaa olla pieni ja iloinen koira!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti