Hieronnassa ja hoidossa

Kyllä täytyy noilla palvelijoilla taas viirata päästä. Tiiättekö minne ne mut nyt raahas? Jonnekki vieraan tätin hiplattavaks. Hieronnaksi ne sitä kutsui. Musta se oli lähinnä ällöttävää ja ikävää. Sen mukamas piti rentouttaa, mutta en mää rentoutunu alkuunkaan. Päinvastoin. Varmuuden vuoksi jännitin sitkeesti takapään lihaksia koko tunnin ajan, ettei vaan pääse ainakaa liikaa rentoutuun. Sen hierojatätin mukaan mun takapää on kuulemma jotenki eriparia mun etupään kanssa. Nyt mun täytyis kotona vähä jumppailla sitä takapäätä. En tykkää siitäkään. Ja viikon päästä olis yks hieronta tiedossa. Voisko joku tulla piilottaan mut noilta palvelijoilta ennen sitä?

Tosta kauheesta kurjuudesta ku mää selviydyin, niin loppuviikko meni ihan mukavasti. Me käytiin naispalvelijan kanssa pitkillä kävelyillä, kun oli niin mukavia ilmoja. Mun mielestä nykyään on ihan kiva lähtee ulos ja mulla on aina sielä piäni virne naamalla. Tilaisuuden tullen täytyy ottaa käpyjä, kiviä, oksia tai jotain muuta suuhun sopivaa ja yrittää vähä leikkiä. Vaihtoehtosesti voi hiillostaa naispalvelijaa kävelemällä ihan vieressä ja killittämällä suaraan silmiin. Yleensä aina tippuu nami.

Yks päivä oli niin lämmin, että me istahdettiin suolijärven rannalle kivelle ja otettiin siitä aurinkoa pitkä tovi. Samalla kuunneltiin tipujen laulua. Ootteko muuten huamannu, että metsässä ja muutoinkin ulkosalla voi leikkiä akilityä? Mää oon heti valmiina, kun ehdotetaan kiipeemistä tai hyppäämistä johonkin. Esimerkiks kaikkien kantojen päälle on kiva loikkia tai kiivetä jyrkkää kallion seinää ylös. Puunrunkojen päällä on hyvä tasapainoilla. Kannattaa kokeilla!

Lauantaina mut pakattiin mun tavaroiden kanssa kassiin ja viätiin varapalvelijalle hoitoon. Varapalvelija oli tehny pesän jonnekkin ihan uuteen paikkaan, mutta ei se mua haitannu. Ihan kiva se uus pesäkolokin oli. Sielä oli iiiiso ja pehmee sänky, missä sai hyvät hepulirallit aikaseksi. Varapalvelijan luana mää sain syärä paljon herkkuja ja nukkua sängyssä koko yän. Kyllä kelpas taas pienen koiran olla!

Mulle tuli postissa taas pehmee paketti. En tykkää pehmeistä paketeista. Tai no, jos siälä olis joku lämpönen peitto, voisin tehrä poikkeuksen. Semmosta pehmeetä pakettia ei oo viälä näkyny. Ne pehmeet paketit, mitä mää oon saanu, on sisältäny aina jotain mikä puetaan päälle. Tällä kertaa mää sain mittatilauksena tehdyn kurahaalarin. Nyt tuli sitten sopivasti vähän niitä kurakelejäkin, että jouduin heti sitä koeajaan. On kai tää ihan hiano! 

Mää asetuin oikeen pyytämättä tuala mettässä vähän poseeraamaan. 

Sualijärvellä oli ankkapariskunta uiskentelemassa. Yleensä mää saan ilohepulit tommosista lähellä olevista tipuista, mutta nyt mää niitä vaan kattelin ihan rauhassa. Oonkohan mää tulossa vanhaksi? Nii, no. Täytänhän mää huamenna jo 11 kuukautta! Ootteko jo alkanu miättiin mulle 1v. synttärilahjaa? Täytyy järjestää jotkut pileet Lillin kanssa, kun se täyttää samana päivänä 12v.

Tähän loppuun muistuttaisin viälä, että se mun assistentin paikka on haussa tän viikon loppuun. Tähän mennessä ei oo kauheeta hakemustulvaa viälä näkyny, mutta te varmaan haluatte viimeistellä ne hyvin huolella loppuun ennenko lähetätte mulle. Vai mitä?

Hauskaa viikkoa!