Mää en oo ny tällä viikolla jaksanu oikeen sisustaa. Mää taisin viime viikon lopulla sisutella nimittäin vähän liikaa. Siinä tohinassa yks kukkaruukku poksahti ihan ittellään lattialle. Mullahan ei ollu sen kanssa mitään tekemistä. Ei varmasti ollu. Mää olin ihan rauhassa ja ihan arvaamatta se kukkaruukku vaan päätti tippua lipaston päältä alas. Hupsista. Palvelija kiitteli mua jälkeenpäin että olin antanu sen sotkun vaan olla, enkä esimerkiksi alkanu siivoomaan sitä. Toisin sanoen kaivamaan multaa ympäri huonetta. Ulkona mää tykkään nimittäin kauheesti kaivaa pehmeetä maata. Se on hauskaa ku saa oikeen pöllytettyä. Mutta mää taisin vähä säikähtää sitä räjähdystä nii katsoin parhaakseni jättää mullat rauhaan. Eihän sitä tiedä, jos olis tullu jotain jälkiräjähdyksiä tai jotain. Mut nyt mulla ei oo enää kukkasta mun huoneessa. Mutta tää oliki sit eka kerta, kun jotain oikeesti hajotan. Jossei pissa-alustoja lasketa. Tai lampaan tappamista.
Torstaina mää JOUDUIN taas sinne uimaan. Mulla meni nyt paremmin ku ekalla kerralla ja JOUDUIN uimaan paljon enemmän. Sen verran mää tsemppasin että sen ikävän uimatätin ei tarvinnu koko aikaa mua korjailla oikeeseen asentoon. JOUDUIN kokeileen myös uimista ilman pelastusliivejä. Sillon mää unohrin käyttää mun takajalkoja. Kauhoin vaan eteenpäin etujalkojen varassa. Seuraavalla ja onneks viimesellä kerralla mää JOUDUN laittaan pelastusliivit vielä päälle.
Kuinka usein te leikkaatte ja viilaatte kynsiänne? Tiiättekö kun toi niuho palvelija haluaa hoitaa mun mani- ja pedikyyrin kerran viikossa ja omiaan se ei hoida juuri koskaan. Mää en tykkää. Mää en vaan tykkää. Eikä auta edes ton surkeen ilmeen esittäminen. Mutta pakkohan mun on kiltisti istua siinä sylissä, saan siitä paljon kanaa palkkioksi. Sentään. Joku korvaus täytyy näilläkin pakollisilla hoitotoimilla olla. Mää kyllä pääsääntösesti annan sen leikata ja viilailla rauhassa, oon hoksannu että sillai se homma menee paljon nopeemmin ohi. Välillä mää kyllä vähän yritän nykiä mun jalkoja pois siältä giljotiinista. Palvelija yritti selittää, että mun kynnet kasvaa ihan hirveen nopeesti ja sit kun ne on mustat, niin se ei uskalla leikata paljoo kerrallaan. Voi tulla kuulemma iso pipi. Mulla olis sille kyllä ratkasu tähän kynsien kasvuun. Antais mun kaivaa tuala ulkona kaikkee, mitä mää haluan kaivaa ja toki sisällä noita peittoja ja tyynyjä. Siinähän ne kynnetkin pysyis luonnollisesti lyhkäsinä. Ni.
Me ollaan vietetty nyt ihan tavallista koira-arkea. Ei mulla juuri mitään kovin ihmeellistä ja uutta oo ollu. Pääsin taas käymää hoidossa kaupunkimummulla! Mää autoin siellä keittiöhommissa, ku mulla on sielä oma patalappu ja kaikkee. En ees jääny uikuttaan palvelusväen perään, kun oli tärkeempiä asioita hoidettavana. Lue: siankorva. Siankorvasta kyllä meni pakki nyt vähä sekasi. Palvelija sano, että en saa syödä enää ku ihan pienen palan päivässä possunkorvaa. Semmosen niinku yks kolmasosan. Mun mielestä ihan epistä, koska siankorvat on parhaita. Pupun korviakin voi hätätapauksessa järsiä, mutta ei ne oo nii hyviä ollenkaan.
Palvelija teki mulle kotikutosen älypelin. Laitto mun nappuloita pullon sisälle. Mun pitää sitten osata ne sielä onkia. No, enhän mää ny tommoseen pulloon koske. Käyn vaan toteamassa että siellä ne namit on. Sen jälkeen asetun istuun / makaan pullon viereen. Hetkeen ei tapahdu mitään. Pienen hiljasuuden jälkeen kun päästää muutaman surkeelta kuulostavan vingahduksen ja lisää siihen sellasen "puppylook"-katseen niin johan palvelija näyttää mallia, miten namin saa pullosta. Tätä kun jatkaa tarpeeks kauan, niin pullo on tyhjä. Eikä tarvinnu tehdä itte mitään. Ovelaa vai mitä? Palvelijan mielestä mää vähä muka pelkään tota pulloo, kongin mää kuitenki tyhjennän nanosekunneissa.
Mulla alkaa olla viimeset pentupainit Muppetissa, kun oon pian 6kk. Mulla oli taas nii kivaa mun bestiksen, Pörrö-mäyriksen, kanssa. Pörrö on ihan paras! Se on syntyny samana päivänä ku mää, ehkä meillä siks synkkaa nii hyvin. Sit ku me ei enää jakseta juosta, nii me aletaan oleen maapainia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti