Uimakoulu

Mää luulin että ne tossut olis jo riittäny. Mutta ei. Torstaina mulla oli vuorossa uimakoulu. Siellä oli aika kamalaa. En mää oikeen siitä uimisesta perustanu, kuten varmaan videosta huomaa. Mutta en enää kolmannella kerralla ollu ihan niin kauhuissani, kun tolla ekalla kierroksella. Eikä uittaja-tätikään joutunu mua enää ihan niin paljoo korjailemaan. Kaks kertaa täytyis vielä kestää totakin nöyryytystä. Saa nähä, tykästynkö mää ollenkaan siihen hommaan. Palvelija vaan aatteli, että olis hyvä osata uida. Kun mää tykkään kuitenki rantavedessä ainakin lutrata, niin ei tarviis sit kesällä niin paljoo jännittää, jos satun vahingossa juoksemaan vähän syvemmällekin.

Mielenosoituksena tästä nöyryytyksestä ja ehkä pienen murkkuiän puhjetessa vähitellen päälle, oon määki järjestäny palvelijoille viihdykettä:

Oon nimittäin jatkanu mun sisustusharrastusta päivisin, ja ottanu ohjelmistoon myös pienimuotoisen pissa-alustoilla askartelun. Siinähän sitten saa palvelusväki vähän touhuta kun tulevat kotiin. Niille kun ei käy tällänen hieman vaapaamuotosempi huonejärjestys. Epäsiistiksi haukkuvat. Ja mää niin isolla vaivalla tota koppaa ja painavaa mattookin siirrän. No, saan kuitenkin ihan rauhassa kuulemma sisustaa, kunhan en ala rikkomaan mitään. Pissa-alustojen rikkomista ei onneksi lasketa.

Lauantaina mää pääsin tapaamaan mun koiraserkku Carraa. Me oltais molemmat kauheesti haluttu leikkiä, muttaku tää kokoero on aika iso. Meidän palvelijat sitten yritti vähä hillitä meitä. Mua kuulemma voi sattua helposti. Tultiin me hyvin juttuun, sillon kun oltiin rauhallisesti. Ehkä ens kerralla osataan olla vielä enemmän nätisti, kun jo tunnetaan vähä paremmin.

Tossa on vielä alla jotain kuvia musta, palvelija taas yritti kauheesti saada jotain hienoja kuvia. Mutta eihän musta edes saa muunlaisia?