Talviuni jatkuu

Mää oon vieläkin täällä peiton sisässä ja odotan aurinkoo. Ei oo näkyny.

 Joskus mää vahingossa harhaudun ja joudun eroon peitosta.

Onneks peitto ei mee koskaan kovin kauas.

Ommää välillä ollu peiton ulkopuolellakin ja jalkeilla. Mää oon ny yrittäny levittää hajumerkkejä tuolla lenkillä alueen uroksille, jos ne haluais tulla vaikka päiväkaffeelle tänne. Mutta ei niitä vielä oo kuulunu. Täytyy jatkaa vinkkien levittämistä. Onneks kuulemma ollaan kohta voiton puolella tässä housukaudessa. Pääsen toivottavasti viikon päästä näistä viimestään eroon. En pidä housuista. Enkä tule pitämään.  Piste. Onneks mun ei tarvii arkena tai öisin pitää niitä jalassa. Kun mää oon mun omassa huoneessa, nii en pääse sotkeen koko kämppää.

Ettei tässä vaan ois kaikki ikävä ja kurjuus, kamalan kelin sekä juoksujen lisäks mulla on nyt silmän sidekalvon tulehdus molemmissa silmissä. Palvelija käytti mua tänää lääkärissä, kun mun silmät on rähminy muutaman päivän hirveesti ja oon muutenki siristelly niitä paljon. Lääkärissä oli kamalaa, se tohtori ronkki mun silmiä ja osotteli jollai valolla suoraa päin näköö. Tykkäisikkö itte semmosesta? No, onneks siellä ei tarvinnu olla kauaa ja sain lääkettä mukaan. Nyt mulle laitetaan kaks viikkoo kolmesti päivässä silmätippoja. Toivottavasti se auttaa ja tää tyhmä tulehdus paranee. Ei tää onneks mua suuremmin vaivaa!

Palvelijat tossa panikoi, että tuleeko valkoinen joulu vai ei. No, tänä aamuna mää sain loistoajatuksen ja yritin olla asiassa avuksi. Aloin levitteleen tota valkosta pumpulia olkkariin. Siinä on palvelijoille valkosta joulua, tontut ja kaikki samassa huoneessa. Naispalvelijalle ei taaskaa mun apu kelvannu. En ymmärrä, mikä vika tässäkin nyt sitten oli? Se meni ja keräs mun suurella vaivalla alottaman koristelu-urakan pois ja piilotti pumpulipussin. Höh.