Eipä ne kesäkelit sitte kauaa kestäny. Ny on taas tarvinnu viimeset pari päivää kääriytyä oikeen syvälle vällyjen väliin ja pukee fleecet ulos. Tänään jopa jouduttiin käyttään sadevaatteitakin. Mää oon lakossa niin kauan, kunnes taas tarkenee ilman hepeniä tua ulkona!
Onneks horrostaa voi esimerkiks miäspalvelijan sylissä. Siinä on lämmin ja samalla saa vähän kyhnytystä. Salaa ehkä tykkäsin, vaikka en mitään myännä.
Oon mää välillä pitäny hualta myäs tosta Selman puhtaudesta. Valitettavasti tuo kuva vähän valehtelee. Mää en oo purru Selmalta tajua kankaalle, vaikka varmaan täytyis. Äskenkin se vaan huusi mulle ja näykki kinttuja, ku en suastunu sen kanssa leikkiin. Horrostaessa ei leikitä. Piste. Ainoo tilanne, ku mää herään mun horroksesta on ruakailutuakiot. Tai mahdollisuus tippuvaan ruakaan (lue: naispalvelija kokkaan jotain).
Saatiin eilen maistaa peuraa. Toi hianpiaru-Selma ei siitä tykänny. Mää söin kyllä oikein hyvällä ruakahalulla. Selma silti piti sitä lihakimpaletta hallussaan ihan vaan kiusallaan. Mää hienovarasesti yritin sille vihjata, että voisin sen kyllä uhrautua syämään. Neuvottelut ei oikein erenny ja me istuttiin meirän huaneessa lihakimpaleen molemmin pualin silmät tiiviisti palasta tuijottaen. Naispalvelija sitte tuli keskeyttään meirän neuvottelut ja tarjos Selmalle voissa paistettuna palasen samaa tavaraa. Se kelpas kyllä meirän piänelle rinsessalle. Loppu hyvin, sillä mää sain sen raa'an herkkupalasen!
Sillon ku oli viä lämmin, niin meinattiin kirjaimellisesti Selman kanssa törmätä taas tommoseen matoseen. Onneks käveltiin just sillä kohtaa kävelytiellä. Jos oltais tutkittu piannarta, niin oltais tallottu toi mato. Naispalvelija sen huamas vasta ku oltiin kohralla. Loppu lenkki me sitten spekuloitiin naispalvelijan kanssa kaikki mahdolliset seuraukset, jota olis voinu seurata ton matosen kanssa. Onnellisesta lopusta siihen että kaikki olis kuallu sen myrkkyyn. Hui kauhee. Olis se aika ikävää jos tommonen mato pääsis puremaan! Jatkossa piretään silmät entistä paremmin auki. Pirä sääkin, erityisesti jos sulla on joku piäni karva(ton) kaveri mukana!
Sillä välin kun mää oon horrostanu, Selma on panostanu mm. siivoukseen. Naispalvelija ei kyllä vielä ollu kovin vakuuttunu noista Selman siivoustaidoista, mutta äkkiäkös sitä vähän opettaa pyyhkiin hualellisemmin vaikka lattialistat!
Meillä ei tosiaan oo tonne palvelijoitten pesään mitään asiaa muuten ku aamupissojen jälkeen. Nyt kuitenkin kovin usein siältä löytyy tommonen pieni kalju lämmin olento, kun naispalvelija käy nukuttamassa pikkusiskoa. Selma on ottanu sääntökirjan omiin pikkukäpäliinsä ja rustannu sinne vähän lakimuutoksia. Nahkakoira voi hypätä sänkyyn itse, jos palvelija on myös sängyssä eikä täten pysty estämään sänkyyn hyppäämistä. Mää en kyllä oo viälä kokeillu. Ellei lasketa sitä poikkeusta, kun imuroitiin ja menin sinne miäspalvelijan kanssa turvaan sitä kammottavaa huutavaa mööpeliä.
Ei kai mulla ny muuta tän horroksen keskeltä oo kerrottavaa. Meen takasi nukkuun. Moro!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti