No nyt toi meirän riiviökin täytti jo yhden vuaden. Kamalan nopeesti aika menee. Täytyy myäntää, että ihan hyvä koira Selmastakin tuli, vaikka aluks näytti toivottomalta. Eihän se tehny muutaku kiusannu mua. No, ei se nykyäänkään oo mua rauhaan jättäny, mutta välillä se osaa myäs pitää mua hyvänä. Joskus mää tykkään myäs leikkiä sen kanssa ja salaa tykkään nukkuakin ajoittain sen viäressä, vaikkakin useinmiten vaihran nukkumapaikkaa kun se tulee kosketusetäisyyrelle. Kaiken kaikkiaan meirän arki olis varmaan aika paljon tylsempää ilman tota huliviliä, joka keksii aina kaikesta leikkimisen aihetta.
Me viätettin Selman synttäripäivää ensin koirapuistossa Selman Nero-veljen kanssa. Selma ei vieläkään tykänny Nerosta. Nero kovasti yritti leikkiä Selman kanssa, mutta Selma ei lämmenny yhtään. Jos Nero meni liian lähelle, niin Selma näytti aika äkäsesti velipojalle kaapin paikan. Musta Selma kyllä vähän ylireagoi. Nero on hirmu kiltti poika, eikä sitä mun miälestä pitäis sorsia sen takia, että se sattuu oleen veli.
Mun miälestä siä koirapuistossa oli hirmu kamalaa. Me sitäpaitti käytiin siä jo aamulla ennen treffejä tarkistamassa, ettei siä oo liian liukasta treffeille. Sillon tarkistuskäynnillä mää vedin siä ne mun muutamat juaksurundit, mutta se riitti. Ei mun olis tarvinnu sinne toista kertaa raahautua. Palvelija laitto mulle viä varatossut jalkaan ja ne häiritti mua niin paljon, että pönötin miltei paikallani koko sen ajan, kun oltiin siä treffeillä. Nii. Kylmä tuli. Melkein suarastaan palelluin kualiaaks. Mun miälestä koirapuistossa voi oleilla pirempään sitte kesällä, kun tarkenee ilman vaatteita. Piste.
Kyllä noissa sisaruksissa jotain samaa näköä on. Ps. Alemmassa kuvassa on yksi virhe. Huamaatteko?
Synttärisankari sai palvelijoilta lahjaks tommosen karvasen lelun, joka me ristittiin supiksi. Mää oon nyt kyllä enemmän rakastunu siihen supiin. Selma ei niinkään ollu siihen hulluna. Sen sijaan Selman miälestä kaikkein parhaimmat lelut on vauvan rikkinäiset sukat. Niillä me täällä päivisin aina leikitään. Naispalvelija heittää ne sukat jonnekki ja sitte me Selman kanssa juastaan ettimään. Sitte ku sukka löytyy, lähretään juakseen kämppää ympäri sukka suussa ja toinen meistä yrittää varastaa sitä toiselta. Huisin hauskaa! Selma sai postissa myäs kaupunkimummulta synttärilahjan. Selma lähettää paljon kiitoksia kaupunkimummulle!
Illalla me herkuteltiin viälä Selman synttärikakulla. Mää sain ONNEKS myäs oman annoksen. Kyllä mää olisin miäleni pahottanu, jos vaan Selma olis saanu herkkuja!
On me ehditty taas naattia vähän kevätauringostakin, tosin sitä ei oo nyt moneen päivään näkyny. Jos törmäätte siihen, nii voitte kertoo että täälä on kaivattu.
Nyt on aika ällöttävät lenkkikelit. Märkää, jäätä ja sohjoo. Yäk! Eilen me käytiin Ahvenisjärvellä tapaamassa ankkoja. Ne ei taaskaan halunnu tulla tekeen lähempää tuttavuutta meirän kanssa. Illalla oli niiin paljon loskaa tiällä, että me verettiin Selman kanssa neliraajajarrut iltalenkillä päälle. No menisikkö itte ilman kumppareita lenkkeilemään loskaan, joka ulottuis sun polveen asti? Nii. Et menis. Ei mekään menty. Naispalvelija sitte vei meirät semmoseen suhteellisen loskattomaan paikkaan tekeen pissit, kun ei se jaksanu vetää meitä väkisin perässä. Tänään päivälenkille sentään saatiin kengät jalkaa, mutta ei se litimärkä kenkäkään kovin kiva ollu. Tehtiin Selman kanssa taas alote kurjan kelin hiakkalaatikosta sisälle, mutta ei se viäläkää tainnu mennä läpi. Tarvittais kuulemma lisää allekirjotuksia. Mistäköhän niitä lähtis keräämään?
Ainii. Toissailtana meitä kohtas elämääkin suurempi vääryys. Meille unohdettiin antaa iltaruaka. Tai siis pualet siitä. Ajatelkaa, kuinka edesvastuuttoman julma kohtalo. Oltiin aamulla ihan nälkäkualeman partaalla. Miten näin eres voi käyrä? Mentiin illalla ihan normaalisti rutiinien mukaan ensin napuleikkiä, jossa palvelija heittelee meirän nappula-annoksen pitkin kämppää ja me saaraan sitten ettiä ne naput. Mutta sitte sen lihaosuuden kanssa kävi köpelösti. Naispalvelija siitä kyllä puhu, että mennää laittamaan iltaruaka, mutta sitte ne alkoki vaan miäspalvelijan kanssa vetään juustoo omiin napoihinsa ja meirät julmasti unohdettiin. Kyllä me niin miälemme pahotettiin. Seuraavana iltana me saatiin kyllä sitte ruaka tuplalihalla korvauksena. Paree olla ensimmäinen ja viimenen kerta ku meitä näin kohrellaan.
Piipahrettiin eilen kasvattajallakin kylässä. Saatiin hetki leikkiä kavereiden kanssa ennenko pikkusisko ilmotti ettei enää viihry kylässä. Meiltä otettiin jotkut näytteetkin, joista tutkitaan kaks silmäsairautta jalostuksen varalle. Mulle on myäs ehkä löytyny sulhanen, mutta kerron siitä sitten vasta kun asiat varmistunee. Mutta ehkä jo seuraavista juaksuista pääsen sen uljaan uroksen kanssa reffeille. Aika jännittävää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti