Aurinkoluksus

Nyt se on kuulkaa täyttä totta, nimittäin parvekkeella tarkenee kylpee auringossa! On tätä jo odotettukin monen monta kuukautta. Toi parvekkeella aurinkokylvyssä olo on vähä niinku saunomista. Siältä tullaan välillä sisälle vilvotteleen ja nauttiin virvokkeita että jaksaa taas jatkaa naatiskelua. Kyllä tekee kutaa! 

Ei tua ulkonakaan pöllömpi keli ollu, kun alkaa lämmön lisäks osa tiästä jo kuivumaan. Mää en vihaa mitään niin paljoo kun loskassa lompsimista. Se on tosi ällöö kun tassut kastuu. Ja vaikka kuinka yrittää levittää tassua, ei siinä loskan päällä pysty käveleen. Hyi. Täytyy mennä naama mutrussa ja sen näkösesti ku olis k*kka housussa hyvin hyvin hitaasti. Ällöö. 

Ainii. Teitä varmaa kiinnostaa Selman kuulumisetkin. Sillä menee lujaa, vähän liiankin lujaa. On siis toipunu oikein hyvin mahaleikkauksesta ja nyt se turmelee taas mun rauhallista elämääni minkä kerkiää. Naispalvelijakin tuskailee, kun Selman täytyis olla vielä rauhassa ja hyppimättä torstaihin asti, mutta ei sitä pitele mikään. Naispalvelija aitas meirän sängyn ja teki Selma varten sohvallekin rampin. Ramppia Selma muistaa välillä käyttä, mutta ei kyllä osaa itte yhtään varoo enää liikkeitään ja hyppii huoletta sohvalle rampin ohi. Täytyis pitää se 24/7 eristettynä meidän huoneeseen, ettei se riahuis. Muttei sekää kivaa oo. Onneks pienestä (ja välillä vähä isommastakin) riehumisesta ei oo tuntunu olevan haittaa ja Selman maha on edelleen ompeleilla kiinni.

 Mää yritin mennä Selmaa piiloon ja nukkumaan jonnekkin rauhalliseen paikkaan. Pikkusiskon pahvilaatikko oli hyvä pesä, mutta sain siitä kyllä vähän toruja. Ei kuulemma ollu mulle pedattu peti sielä, vaikka pikkusisko ei enää öitään tossa lootassa nuku ja se oli siirretty olohuaneeseen. Täytyy sitte yrittää mahtua Selman kanssa saman viltin alle.

Käytiin viikonloppuna kyläilemässä Ruutanassa. Saatiin matkaevääks sonninsudit. Sitä oli hyvä syärä tossa pehmeellä karvamatolla aurinkopilkussa. 

On me muistettu nukkuakin. Mää keksin, että ton niskatyynylampaan sylissä on aika hyvä röhnöttää, kun ei palvelijan viäreenkään mahtunu.

Naispalvelija valittaa usein, että mää oon hirveen vaativa koira. Mitennii? Mulla vaan sattuu oleen paljon asiaa ja en oo keksiny viä muuta tapaa saara huamioo kun tassulla kuapimalla. Mulla on vaan jotenkin semmonen kutina, ettei mun asioita oteta oikeen tosissaan eikä niiden eteen usein tehdä mitään. Useinmiten mun asia liittyy siihen, että haluan naispalvelijan siirtyvän sillai, että sen kylkeen olis mukava köllähtää ja saada ehkä viltti päälle. Jos naispalvelijalla on kintut sohvan divaanilla, niin sillon mää haluan että se levittää kinttunsa sillai, että mää mahdun sinne väliin kerälle. Sitte mulla saattaa olla myös paljon muunlaisia asioita, kuten nälkä tai yleinen huamion saaminen.