Liukastelua ja karvanlähtöä

On kuulkaa ollu aika liposat lenkkeilykelit tässä viime päivinä. Onneks ny tuli vähän lunta, niin edes jossain päin pysyy pystyssä tossujen kanssa. Meillä meinas mennä jalat ihan solmuun, kun tuala oli semmoset peilijäätiköt monta päivää. Yritä siälä ny sitte tommosilla kumipohjasilla tossuilla taiteilla. Ei oo kovin helppoo, varsinkaa sillon ku ravisututtaa. Meillä olis toiveena huamenna päästä reffeille Selman veljen, Neron, kanssa koirapuistoon, jossei siä oo kauheen liukasta. Selmalla ja Nerolla on kuulemma jokku synttärit ja niistä tulee aikuisia. En usko, ainakaa tohon viimeseen. Selma on ainakin ihan kakara viälä, jos multa kysytää.

Mutta kattokaas tätä! Melkein ainakin tarkenee jo ottaa piänet aurinkokylvyt parvekkeella. Aika hianoo! Mullapas onkin jo alkanu vähä väri tarttuun kuuppaan. Tulis vaan lisää näitä aurinkopäiviä niin saisin kunnon naamavärit. Vartalomaalia joutuu hetken orottaan, kun ei tua ihan viä ilkee alasti juosta.

Mun miälestä tossa pikkusiskon viäressä on aika kiva nukkua. Aamusinkin oon peiton alla sen kyljessä kiinni, kun toi naispalvelija usein ruakkii sitä sängyssä. Pikkusisko on siitä viallinen, että se ei oikein tunnu ymmärtävän sängyssä nukuttujen aamu-unien ihanuutta. Ehkä se viä oppii, kun mää sitä viä vähän koulutan.

Selmalla on keväinen karvanlähtö käynnissä. Sillä on tommosia isoja ja piäniä nukattomia laikkuja pitkin selkää ja reisiä. Kohta se on ihan kalju. Mitenniin määkin oon? Kyllä mummiälestä ton nukan voi jo karvaks sanoo. Se kun tekee musta niin ihanan tuntusen. Eiks vaan?

Mää unohdin viimeks kertoo, että Selma keksi ittelleen taas uusia viihdykkeitä kivien heittelyn ja sukkien varastelun ym. oheen. Ny kun toi pikkusisko tuli, nii meillä on pesukone aika usein päällä ja siälä on muutakin ku mustaa vaatetta. Selma tykkää mennä pesuhuoneeseen istuskeleen pyykkikoneen eteen ja katteleen sitä pyykkiohjelmaa. Mukamas miälenkiintosta, kun ne värikkäät pyykit siälä pyärii menemään. Erityisesti pikkusiskon vaippapyykki on Selman lemppariohjelma, kun ne vaipat on niin kivan värisiä. Mää en kommentoi muutaku, että ihan pimee koira. Taas kerran.

Naispalvelija kerto eilen, että miäspalvelija tulee varmaan kohta kotiin. Me mentiin Selman kanssa pönöttään eteiseen ja orotettiin.... orotettiin... ja orotettiin. Sitte me kyllästyttiin. Ei näkyny miäspalvelijaa. Kyllä se siältä sitte aikanaan tuli kotiin. Me tiäretään se siitä, kun miäspalvelijalla on kello olohuoneen pöyrällä. Ja se kello jotenki aina haistaa, ku miäspalvelija on kävelemässä rappuja ylös. Se kello meinaan alkaa täristä onnesta olkkarin pöytää vasten. Siitä äänestä viimestää me, tai ainakin Selma, juastaan eteiseen vastaan.

Ei kai mulla ny muuta. Huamenna meillä onkin sitten juhlat kuulemma tiarossa. Oikein kakkua ja kaikkea. Tuskin maltan odottaa!