Uusi kiitorata

Mää sain uuden kiitoradan eteiseen! Kyllä nyt kelpaa päästää menemään lelujen perässä. Meillä oli aikasemmin kaks mattoo eteisessä ja mää jostain kumman syystä sain ne aina rullalle liukuesteistä huolimatta. Miespalvelijalla meinas aika ajoin palaa käpy, kun se joutu niitä suoristeleen jatkuvasti. Naispalvelija sitten tilas mulle piiiiiitkän maton eteiseen. Nyt kuulkaa pysyy paikallaan ja mää saan kiitää päästä päähän ihan täpöillä!

Viikonloppuna me käytiin katsastamassa auto. Mää jouduin myös mukaan. Ette varmaan usko, mutta siellä oli kamalan tylsää. Jouduin istumaan sylissä ainaki puoli tuntia ja samalla palvelijat söi pullaa. En mää saanu ku murusen. Ei siellä ollu koira-asiakkaille mitään tarjoilua. Pyh. Kyllä mun mielestä katsastusasemilla pitäis ottaa tämmösetkin asiakkaat huamioon. 

Pääsin myös Carraa treffaamaan pitkästä aikaa Ruutanaan. Ensi mää tiätty näykin sitä naamasta, ku mua taas jännitti niin kovasti. Carra on kuitenkin muhun verrattuna kamalan iso ja sitten kun se niin innokkaasti aina haluais mun kanssa leikkiä. Pitäähän sitä pienen koiran puolustaa itteään. Eikö niin? Alkujärkytyksestä kun mää selvisin, niin meillä meni taas ihan mallikkaasti. Leikittiin ja nukuttiinkin vierekkäin.

Sunnuntaina me käytiin maalla moikkaamassa Lilliä. 

Lilli yritti opettaa mulle tipujen metsästystä puskasta. Ei muuten ollu hyvä idea. Määhän tipuin sinne puskaan enkä meinannu päästä pois. Hyi. En kokeillu uudestaan. Musta tuntuu, että kesällä voisin sitten opiskella myyrien etsintää Lillin kaivuutunneilla. Siinä pääsis kaivamaan, eikä tarvis hukkua lumeen. Kuulostaa ainakin ajatuksen tasolla mukavalta! Tulis vaan se kesä ensin.

Sen verran rankka lenkki oli, että täyty ottaa yhdessä piänet nokoset.

Huomenna onkin taas agilityä. Miespalvelija lupas kuulemma lähtee mukaan, niin josko saatais vähä videota mun touhuamisesta.