Pääsiäistouhuja

Kylläpäs oli taas pienelle koiralle paljon suuria asioita järjestetty pääsiäisen kunniaksi, kuinkakohan kauan tässä menee toipuessa?

Pääsiäisherkuista mää en kyllä saanu juurikaan mitään. Mämmiä mää jouduin maistaan, kuten ilmeestä huomaatte. Kaikkee ne ihmisetkin syä. Mämmi maistu ja haisi aluks kamalalle, mutta kun sitä oli vähä makustellu, niin olihan se sitte paremman puutteessa kai ihan syätävää. Mutta mun pualesta palvelijat voi vetää sitä mämmiänsä useemminkin, nimittäin siitä syntyy usein kermalla sotkettu kippo ja vatkaimet esipestäväks. Ei huono ollenkaan.

Perjantaina meillä oli hirmusesti väkee kylässä. Parasta oli nähdä sitä pikkumiestä, jonka kanssa me aina ihmetellään toisiamme. Nyt se osas jo kävelläkin, nii mulla oli enemmän hommia vahtia sitä. Vaikka ensikohtaamisella sain taas ilohepulin, osasin olla kovin nätisti koko ajan. En esimerkiks hyppiny sitä pikkukaveria kumoon, mitä palvelija ensi vähä pelkäs. Sen mun bestispikkumiehen lisäks meillä oli kaks vähän isompaa pikkumiestä myös kylässä. Tykkäsin kovasti leikkiä niiden kanssa! Välillä kyllä tuntu siltä, että siitä leikistä ei tuu millään loppua. Onneks pääsi palvelijan syliin välillä huilaamaan! Mää kyllä vähän närkästyin siitä, kun ne ihmiset söi taas ihan hirveesti kaikkia omia herkkujaan, enkä mää saanu mitään. Tai no sain mää sen sonnin sudin, mutta en muuta erikoishyvää. Tiiättekö, että ihmisiin mahtuu ihan hirveen paljon kaikkee ruakaa? Sitte ne valittaa ku syövät ittensä ihan ähkyyn, niinku ne jotkut syättöporsaat kuulemma. Ei tullu taas miäleen kysyä multa apua, olisin kyllä voinu auttaa siinä mähkimisessä.

Lauantaina me oltiin naispalvelijan kanssa ihan koomassa ja nukuttiin melkein koko päivä! Vähän käytiin ulkoiluttamassa miespalvelijaa ankkalammella. Mua ei kyllä vieläkään päästetty tekeen lähempää tuttavuutta niiden ankkojen kanssa. Haluaisin kovasti tutustua niihin lähemmin, mutta kaupunki-ihmiset kuulemma ei tykkäis, jos mää menisin terrorisoimaan sinne ankkalaumaan. Naispalvelijan miälestä mää juoksisin kyllä nopeesti häntä kinttujen välissä takasi, jos ankka ei musta tykkäis.

Naispalvelijalla oli tämmöset samanlaiset ilmeet, kun pitkästä aikaa meillä oli semmonen päivä, ettei ollu minnekkää kiire eikä mitään erikoista tekemistä. Me vaan ansaitusti naatittiin.

Sunnuntaina paisto aurinko! Mää olin koko aamupäivän parvekkeella värjäämässä nahkaa ja imemässä aurinkoenerkiaa. Sielä oli niin lämmin, että piti oikein kuulkaa opetella sitä läähättämistä. Naispalvelija laski, että olisko ollu jopa neljäs kerta, kun sen näkee mun kiälen pihalla. Ei sitä nyt joka päivä parane näyttää, pääsee pian kuivuun.

Oli niin muikeen ihanaa, että ilmeetkin oli välillä mitä sattuu.

Aurinkokylvyn jälkeen mää pääsin iltaa viättään kaupunkimummulle. Mulle oli sielä taas varattuna paljon herkkuja, mutta noi palvelijat yritti kovasti hillitä sitä määrää, mitä mää sain siälä herkutella. Tää on niin epistä, kun ne vetää kuitenki ite kaikki ruuat naamariinsa ilman mitään rajotuksia. Pyh. Mun täytyy tehdä kaupunkimummun kanssa diili, että se rajottaa noiden ihmisporsaiden syämisiä ens kerralla ja mää saan syörä omat herkkuni buffetpöydästä. Tai sitte se vois antaa mulle enemmän herkkuja salaa!

Sunnuntaina mää pääsin maalle kyläileen. Sielä oli niitä pörrösiä vauvoja ihan hirveen monta. Mulle tuli vähän jännät paikat, kun aloin aatteleen että niitä täytyis hoitaa. Hui. Kyllä ne mua kiinnostikin toisaalta paljon, mutta en mää rohjennu sinne sekaan mennä. Ens kerralla voin sitte harkita uudelleen, kun oon vähän sulatellu asiaa. 

Mettässä oli mukava lenkkeillä, kun siellä ei ollu sitä ällöttävää märkää kuraa! 

Tänään oonkin päässy taas naattiin auringosta! Miespalvelija jäi jollekkin lomalle ja se on nyt ehtiny kuskaan mua päivälläkin tuala ulkona ja lisäks mulla on esteetön pääsy parvekkeelle. Aika makoisaa elämää! Mää näytän naispalvelijalle vaan aamulla kiältä, ku se lähtee töihin ja mää pääsen jatkaan unia miespalvelijan kainaloon.