Alotetaan agilitystä. Siellä mulla ei nyt viime kerralla menny ihan niin hyvin kun yleensä. Johtu ihan varmasti siitä, että miespalvelijakin oli mukana. Ramppikuumehan mulle tuli. En oikeen osannu keskittyä. Mutta ei toi naispalvelijakaan mikään mestari mun ohjaamisessa ole, ei se oikeen tiedä miten siä pitää mua yrittää ohjata oikeille urille. Miespalvelija kuitenki kuvas vähän videoo. Eipä toi viä semmoselta perinteiseltä agilityltä näytä, mutta vastahan me alotettiin.
Agilityreissun jälkeen naispalvelija kävi postista hakemassa mulle uuden viltin. Kyllä kuulkaa nyt kelpaa röhnöttää soffalla. On muuten iiiiihanan lämmin ja pehmonen peitto! Välillä mun tulee jopa kuuma siellä alla ja täytyy välillä mönkiä ulos jäähtymään hetkeksi.
Ei kuulkaa pelkkä uus viltti mulle riittäny. Lauantaina mää sain uuden auton. Tai ei se kuulemma ihan pakasta vedetty ole, mutta uudempi kun edellinen. Ja isompi. Joku tojota se on maultaan. En kyllä ite päässy koemaistelulle, mutta nyt kun ollaan sillä muutama reissu jo tehty, niin täytyy kehua palvelijoiden valintaa. Siälä on mukava matkustaa, meteliäkin on vähemmän kun aikasemmin. Tai sitten se hukkuu siihen ratiomeluun. Miespalvelijan täytyy luukuttaa ratioo lujemmalla, kun se pystyy kuunteleen jotain spotifyytä auton ratiolla puhelimesta. Emmää ymmärrä tommosesta ihmishölynpölyteknolokiasta mitään. Mulle riittää että autossa on lämmin koppa minne käpertyä nokosille.
Maanantaina mää sain vielä oman yksiön tonne peräloosteriin. Siellä en oo vielä kokeillu matkustaa, mutta kuulemma huamenna mennään testiajolle. Aikasemmin mää oon matkustanu takapenkillä kevythäkissä, mutta palvelijat ei tykänny siitä ainasesta kopan raahaamisesta. Ja matkustajiakaan ei sitten mun lisäks takapenkille sopinu kun yksi. Nyt kun mulla on oma valtakunta peräluukussa, niin on muillekin tilaa enemmän. Paitsi ettei meidän kyydissä kyllä juurikaan kukaan koskaan kulje. Nää on vaan niitä palvelijoiden keksittyjä selityksiä sille, että piti saada uus auto.
Sunnuntaina mää kävin kaljalla baarissa. Ekkö muka usko? Kävin. Palvelijan siskolla on semmonen piäni kuppila, jossa me käytiin syämässä. Täytyy kyllä antaa semmosta palautetta, että vaikka ihmisruaka oli kuulemma tosi hyvää, koirien ruokalista näytti kovin lyhyeltä. Saimmää sitten tiskin alta vähän makkaraa. Sentään. Pääsin mää sitten samalla reissulla viä maalle Lillin kanssa touhuamaan.
Nyt on kuulkaa ollu ihan kivaa ulkoilla, kun maa on alkanu paljastuun tualta lumen ja jään alta. Suostun nykyään lähteen ihan kiltisti ulos ilman sen suurempia houkutteluja. Mulla vaan tuppaa lähteen joka lenkillä mopo käsistä, kun tassut koskee sulaan nurmikkoon tai hiekkaan. Täytyy piänet hepulispurtit ottaa aina tilaisuuden tullen. Eikö muka sulla tee miäli vähä kiihdytellä vaikka autolla, kun tiä on sulaa ja muutoinkin keväinen fiilis pääkuupassa? Se on vaan vähän harmi, kun mun naru on vaan kaks metriä ja naispalvelijan keskenkasvunen käsi siihen perään. Ei siinä kovin paljoo pääse spurttaan yhteen suuntaan. Usein meenkin edestakas tai vaihtoehtoisesti ympyrää. Palvelija ei oo vielä keksiny mitään kivaa syrjästä ja sulaa paikkaa, minne se vois mut viärä hepuloimaan vapaasti. Täytyy nyt vaan viä kuulemma kärsivällisesti orottaa, että maa sulaa enemmän.
Tänään viimestään mää alan uskoon, että kyllä se kesä on tulossa. Ihana auringonpaiste! Naispalvelija vei mut ekstrapitkälle kävelylle ja herkuteltiin kevään eka jätski yhdessä. Tälläsiä päiviä kun tulis lisää! Mun kuuppaankin alkaa jo tarttuun vähän väriä! Ja tassuihin sekä häntään. Mua vaan vähän miätityttää, että alkaakohan mun takapualessakin näkymään hassu rusketusrengas, kun haalarit niskassa päästelen tua menemään? Onneks en nää sitä itte, nii ei häiritte.
Ei mulla nyt muistaakseni ollu muuta kerrottavaa tähän hätään. Hyvää tulevaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti