Mää pääsinkin taas sinne maalle viime viikonloppuna. Siellä oli jotkut rapujuhlat, mistä mää en oikeen ymmärtäny mitään, kun ei annettu mitään rapua edes maistaa. No, ei se mua haitannu. Olin jo niin väsy siinä vaiheessa sieniretken jäljiltä, että nukuin kiltisti kopassa kun palvelijat seurueineen herkutteli.
Palvelijat vei mut ja Lillin taas sienimetsään. Mää keskityin lähinnä maan eri makujen maistelemiseen. Söin puolukoita ja sitten keksin ihan huippukivan jutun. Mää nimittäin leikin poroa. Voi että oli kiva repiä ja järsiä jäkälää kalliolla! Sitä lähti mukavina tupsuina irti ja se tuntu kivalta suussa. Jotain mun ny täyty keksiä viihdykkeeksi, kun ei palvelija sieniäkään löytäny. Ihan muutaman sai pussin pohjalle. Enkä mää taaskaan niitä(kään!) saanu maistaa.
Käytiin myös sänkipellolla. Palvelija halus, että Lilli pääsee toteuttaan itteensä. Lilli on erikoistunut supikoirien lisäksi myyrien kaivuuseen. Lilli yritti mulle näyttää mallia, miten sitä maata revitään suulla, jos tulee liikaa juuria eteen, ettei pysty tehokkaasti kaivamaan. En mää oikeen pystyny keskittyyn sen oppeihin, kun siitä pellosta kasvo tommosia ikävän tuntusi ja korkusia piikkejä. Ne kutitti ja raapi ikävästi mun herkkää maukkaa.
Mää tapasin maalla myös uusia koirakavereita, tai ne kaks ei mun mielestä oikeen näyttäny koirilta. Jotain virtahepoja tai merinorsuja pikemminkin. Toi musta-valkonen on Lumo. Lumo on karjalankarhukoira, ja se oli juuri tullu metsältä aamuvuorosta, kun päästiin maalle. Siks se oli jo aika väsyny ja märkä. Lumo oli kiva, vaikkakin vähän iso ja löi mua tassulla. Mutta kyllä mää sen kanssa vähän leikinkin. Illalla mää järkytyin kun palvelijan siskon englanninbulldogit tuli myös maalle kylään. En oikeen tykänny kun oli kaks tommosta isoo ja hassunnäköstä olentoo yhtäkkiä mun kimpussa. Ei ne muutako halunnu mua haistella, mutta mulle sekin oli vähän liikaa. Sitten kun niitä oli vaan yks kerralla, niin uskalsin vähän haistella ja leikkiä. Varsinki tohon Hugoon mää laitoin ulkona aikalailla vautia. Eihän se edes pysyny perässä, kun mää kirmasin täpöillä sen ympärillä. Ens kerralla varmaan tullaan jo paremmin juttuun, kun oon voinu vähän sulatella asiaa.
Kun toi syysaurinko ny viä paistaa, palvelijat vei mua kävelylle tähän meidän lähimetsään, Suolijärvelle. Siellä menee semmonen kiva luontopolku järven ympäri. Hienosti mää jaksoin koko matkan kävellä. Pääsin mää välillä kyllä kaksjalkasen kantojuhdan kyydissäkin, siellä nimittäin oli semmoset jyrkät portaan ylös ja alas korkeelta kalliolta. Niitä mää en oikeen olis päässy meneen, oon niin pieni vielä. Retken jälkeen mää viä halusin leikkiä kun päästiin kotiin, ei mua tommoset pikku kävelymatkat väsytä.
Ny mun täytyy lopettaa. Palvelija toi mulle jostain Hulluilta Päiviltä tommosen ketunraadon. Pitää sitä vielä vähän retuuttaa. Se on ihan paras, ainakin sen aikaa kun se tuntuu vielä uudelta lelulta! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti