Tiiäättekö, ku on hetken aikaa ollu poissa kotoo niin ne ärsyttävätkin asiat tuntuu taas ihan mukavilta. On ton Selman viäressä ihan kiva kölliä. Mutta nyt kyllä meni ehkä jo vähän liian söpöksi.
Naispalvelija on raahannu meitä ny koirapuistoon, saaraan purkaa vähän enerkiaa. Määhän en kyllä tärkeitä kaloreita turhanpäiväseen koirapuistossa juaksemiseen kuluta, mutta Selma kyllä juaksis siä vaikka koko koiralauman erestä.
Nahkapyllyt koirapuistossa.
Siivouspalvelullakin on hommia riittäny entiseen malliin. Töihin pääsemisen orottaminen on kyllä inhottavaa.
Nykyään mun lempipuuhaa on ehrottomasti riahuminen. Ensimmäinen sessio otetaan heti aamupalan jälkeen ja sitten ulkoilujen jälkeen irtoo aina eniten vauhtia. Jos kukaan ei muuten hoksaa mun kanssa leikkiä niin alan vähän huutamaan. Palvelijoiren miälestä huutaminen ei vaan oo sallittua ja ne yrittää sen tavan kuulemma musta kitkee pois. Hah. Siinähän yrittävät, mummiälestä ilosesta koirasta saa lähtee ääntä! Ni. Huamaatteko tosta kuvasta, että meillä oli pitkästä aikaa popparipäiväkin! En muista koska viimeks olis popuja tarjoiltu. Ei kyllä jaksettu Selman kanssa syärä niitä kaikkia ennenku tuli väsy ja tarve kaivautua vällyjen väliin. Naispalvelija ne sitte oli ahneuksissaan syäny pois. Kyllä mää nii miäleni pahotin, ku olisin ne loput voinu syärä sitten myähemmin. Pyh.
Viikonloppuna oli aikas naatinnollinen ilma! Lauantaina me käytiin Kirskaanniämessä paistamassa makkaraa. Tai palvelijat paisto. Arvakkaa vaa saatiinko eres maistaa yhtää? No ei. Oli meille kuiva ankanlastukäntty sentää otettu mukaan. Sekin jouruttiin jakaan Carran ja Chilin kanssa, kun nekin oli mukana. Tavattiin myös villi ja viriili nahkapoika Pyynö sielä lenkkipolulla. Selma sille olis vähän halunnu opettaa käytöstapoja. Selma ei yhtään tykkää liian villeistä kavereista. Mää taas olisin voinu Pyynön kanssa vähän rallittaa, muttei sitten narussa oikein onnistunu. Täytyy pyytää se joskus reffeille jonnekkin koirapuistoon!
Lenkkeilyn jälkeen oli aika ansaittu parvekesaunatuokio. Iiiiihanan lämmintä!
Sunnuntaina me käytiin lenkkeilemässä Pyynikki-Pispala-Tahmela akselilla. Jouruttiin poseeraan kuvissakin pikkusiskon kanssa. Mummiälestä on vähän vaivaannuttavaa olla kameran eressä, ei eres ollu mitään palkkaa koko hommasta.
Se aika mitä ei oo ulkoiluun tai riakkumiseen käytetty, on tiätty söpöilty. Se vasta rankkaa puuhaa onkin!
Ei tästä ny taas oikein tullu mitään, kun toi pikkusisko tuala vaan riakkuu ja kiljuu menemään. Ei piäni nahkakoira pysty keskittymään, ku täytyy vahtia jos se purottaa jonnekkin ruakaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti