Kotona taas

Teillä on kuulemma ollu mua kauhee ikävä. No, tässä mää ny taas oon. Oli kuulkaa virkistävä mammaloma! Oon ihan täynnä uudenlaista virtaa ja virnettä. Meni Selmakin hiljaseks ko näytin sille kuinka leikitään. Pidin siä kasvattajalla Avalonia, Selman isää, Selma-korvikkeena ja opin leikkimään. Ny en muuta tekiskään ku leikkisin. Pikkusiskon lelukopalla täytyy aina käyrä kattomassa, minkä lelun seuraavaks varastais. On mulla se omakin lelukoppa, mutta ne pikkusiskon lelut on paljon miälenkiintosempia! Täälä kotona ei oo juuri mikään muuttu, naispalvelija on vähä jäljessä tossa lasten kasvatuksessa. Pikkusisko on vasta oppinu konttaamaan sillä välillä ku mää pyäräytin omat vauvat ja sain ne jo maailmalle. Nii joo, tonne olkkariin mut ja Selma on ny siirretty nukkumaan. Muutamana yänä vähän rotestoin ja piipitin mahrollisimman surkeen kuulosesti tossa portin takana, muttei noi palvelijat heltyny ottaa mua sänkyyn. Ei, vaikka olin niin kauan pois. Idiootteja. Onneks oon aamusin sentään päässy peiton alle!

Ei se vauvojen saaminen kyllä tee hyvää tämmösen rinsessan ulkomuarolle. Kattokaa ny, miltä mun tissikki näyttää. Roikkuu melkein maassa asti ja heiluu pualelta toiselle kävellessä. Kuulemma palautuvat ajan kanssa, mutta vähän epäilen että tulevat entiseen loistoonsa. 

Ja mun täyrellisen valkoset ja hyvin hoiretut hampaatkin meni ihan piloille. Henkikin haisee niin pahalle, ettei mua kukaa poika halua ees pussata. Toikin saaraan kuulemma pikapualiin korjattua. 

On kyllä ollu aika mukavaa olla kotona. Oon meinaa saanu ny aika paljon rapsutusta ja kyhnytystä leikkimisen ohella.

Pikkusiskon kanssa leikittiin tapletilla ja tein mää vähän koiruuksiakin. Maistoin vähän pyykkipoikaa, kun en saanu naispalvelijalta huamioo. Pikkusiskokin on opetellu tarjoon meille herkkuja ja toimiin luupirikkeenä. Ihan hyvin sen kouluttaminen palvelijaksi siis etenee. Välillä se kyllä yrittää ite syärä meirän nappuloita ja muita herkkuja, joita on jääny lattialle. Se toiminta täytyis saara kitkettyä viä pois.

 Parvekkeellekin on viä joitain lämpösiä ja aurinkoisia hetkiä suatu, ne on toki hyärynnetty entiseen malliin.

Selma on ollu aika onnellinen, kun tulin kotiin. Se alko taas erittään sitä hyvänmiälen hikee. Se on aika ällöttävän tuntusta kuulemma rapsuttaessa. Ei se mun ongelma oo, ku en rapsuttele Selmaa.

Keskiviikkona meirän eteen lyätiin tommonen palvattu ankka. Kiusaa tekivät, ei meinaan saatu muruakaan maistaa pikkusiskon ja Selman kanssa. Kuulemma liian sualasta. Onneks saatiin sentää kuivattua ankkalastua herkkukaapista, tosin pikkusisko ei raukka saanu sitäkään.

Tää oli ny vaan tämmönen nopee tervehrys pitkän tauon jälkeen. Palaan asiaan, kun toi sihteeri ehtii taas pikkusiskokiireiltään. Kuulemma aika mahrotonta mitään tehrä sillon ku pikkusisko on hereillä, kun se ei pysy hetkeekään paikoillaan ja kaahii pitkin tasoja ja tekee kaikkea kiällettyä. Koskakohan se on luavutusiässä, että me saatas Selman kanssa taas kaikki huamio?