Ei tää mun juani ny oikeen onnistunukkaa. Mää meinaa tässä yks päivä, ku palvelusväki oli museossa, aattelin ajankulukseni purasta nettipiuhan poikki ettei mun tarviis päivittää tätä plokia ja että palvelijoilla olis enemmän aikaa mulle. Ne pirulaiset kuitenki osti uuren piuhan ja intternetti pelaa taas. No, tässä ny jotain mun lomakuulumisia. Oon ollu aika kiireinen nahkakoira!
Siitä erellisestä kirjotuksesta on niin paljon aikaa, että oon ehtiny touhuta vaikka ja mitä! Oon käyny Iittalassa syämässä herkkuluuta ja juassu patukan perässä minkä auringonottamiselta ehrin.
Sitte mää kävin maalla vähän piremmän reissun. Olin siä hoirossa viikon. Sinne ne palvelijat mut unohti. Pah. Hyvimmää siä viihryin. Kaivoin isomummupalvelijan terassikivien väliin isoo kuappaa, joka aika jostain syystä peitettiin. Sitte kävin mummupalvelijan kanssa mansikassakin ja Remua tervehtimässä mökillä. Mää olin sille vaan aika kärttynen, ku mulla oli ne juaksut juuri alkanu.
Oommää myäs yrittäny leikkiä mun oravakaverin kanssa, muttei se viäkää oikee lämmenny. Oon tutustunu myäs ihan uusiin ystäviin, mulla ei vaan oo niistä kuveja. Toinen oli iso ja pelottava dinosaurus ja toinen semmonen kiljuva papukaija. En tiä kumpaa jännitin enemmän. Ehkä kuitenkin sitä rinosaurusta, ku se karju ja sillä oli iiisot hampaat. Et vai usko että näin rinon? Ihan oikeesti näin! Se asuu Pirkkalan verrkokauppa.comissa. Käy vaikka kattoo, mutta pirä varas ettei se pure! Se papukaija taas asu mun isotärillä. Siihen olisin halunnu tutustua vähän lähemminkin, mutta oisin voinu kuulemma aiheuttaa sille piänelle ja vanhalle papukaijan käppänälle sydärin, niin ei mua si päästetty lähikontaktiin.
Oommää käyny kaupunkillakin, jopa kahresti. Siä oli hirrrrveesti parkkimittareita ja muita tolppia, joihin jättää lemmenviästejä kaupungin uroksille. Jätin ihan joka tolppaan piänen viästin, missä oli mun osote ja vähän kerrottu, että mimmosta seuraa haen. Ei kyllä oo viä kukaan löytäny tohon ovelle. Palvelijat vaa nauraa mulle, ku merkkaan kuulemma niinku ne pojat, nostamalla kinttua. No eihän sitä viästiä muuten saa niihin tolppiin ja pylpyröihin osumaan!
Sen lisäks että pööpöilin kaupungilla jouruin myäs matkustaan laivalla. Se oli vähän pelottavaa. Siälä kuulu kauhee meteli ja haisi polttoaineelle. Hyi. Onneks pääsin paluumatkalla sentää miäspalvelijan syliin peiton alle. Käytiin sillä laivalla jossai Viikinsaaressa. Siä oli kivaa. Sain kaivaa mooooonta hiakkakuappaa, syärä herkkuja ja löhötä auringossa. Ei pöllömpi retki!
Torstaina mää löysin Lyytin. Se oli unohtunu sinne mun kasvattiäitille. Sitte sillä oli siä riasana tommosia pualikaljuja rottia. Mua ei tommoset vauvat kiinnostanu yhtään. Noi isommat kaljut vauvat on mun siskopualen vauvoja. Noi kolme piäntä kuulemma Lyytin. Lyytille kuulu hyvää, mutta ei se tullu meirän mukana kotiin. Eiks noi kersat nyt jo pärjäis ilman Lyytiä? Mää haluisin, että Lyyti tulis jo kotiin. Mulla on täälä yksin olot aika vaikeita, kun en oo semmoseen täysyksinäisyyteen oikeen tottunu. Palvelijat sano, että viä kuukausi pitäis jaksaa ilman Lyytiä. Kuulostaa aika pitkälle se aika.
Perjantaina mää kävin mökkeilemässä. Pääsin myäs vähän suppailemaan. En aluks meinannu suastua tonne lauralle, mutta sitte mää muistinkin ettei se niin kamalaa oo ja tein naispalvelijan kanssa pari lenkkiä.
Nautin myäs täysillä kesäilmasta. Muhun myäs ehkä vähän tarttu vauvakuume, ku oltiin sitä Lyytiä kattomassa. Mää olisin halunnu tehä mökillä Remun kanssa vauvoja, mutta kuulemma se ei ollu sallittua. Yritettiin vähän salaa mennä piiloonkin, mutta noi palvelijat oli vähän liian tarkkoja nii ei sitten tullu vauvojen tekemisestä mitään.
Nyt oon ollu tän päivän vaan kotona huilimassa. Pikkusiskon kanssa vähän yritin leikkiä, mutta ei se viä oikeen osaa mulle lelua heittää. Huamenna mää lähren taas jonnekkin reissuun, mutta ei mulle oo viä kerrottu että minne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti