Hei, nyt ihan oikeesti! Kuka tällä säätilalla oikein pelleilee mun kustannuksella? Sais jo meinaa lopettaa! Mua ei naurata sitten yhtään! Yhtenä hetkenä paistaa aurinko ja saat otettua oikeen lokosan asennon parvekkeella niin jo alkaa puskeen lunta taivaalta ja parvekesauna viilenee oitis. Lenkillä ollessaki raepallot kimpoilee mun silosesta kuupasta ja välillä sitä hivelee auringonsäteet. Ei tässä oo kohta muuta vaihtoehtoo, ku alkaa kattoo lentolippuja jonnekkin lämpimään. Muutetaan Selman kanssa vaikka Espanjaan ilmastopakolaisiks.
Onneks viime lauantaina sentään oli melkein lämmintä eikä satanu yhtään lunta. Päästiin taas maalle riekkumaan! Sielä oli vielä yks leikkikaveri hetken meirän seurana, kunnes sekin haettiin omaan uuteen kotiin.
Naispalvelija yritti vähän ottaa musta jotain erustuskuvia, mutta ei mua kauheesti napannu poseerata pelkkien nappuloiden toivossa. Olis ees ollu jotain herkkua palkkana, niin oisin voinu harkita! Mutta oommää kyllä aika nätti, täytyy myäntää. Rusketuskin on jo aika hyvässä vaiheessa.
Selmasta on sitten vähän tommononen. No Selma. Siitä muuten tuli vappuna vuasi, kun toi pöljäke muutti meille. En tiä onks se yhtään sen kivempi ku sillon alkuunkaan, mutta kyllä sen kanssa välillä on ihan mukava elää. Naispalvelijakin kehuu, että on siitä tullu ihan kiva koira. Vaikka Selmaan on vahingossa lirahtanu kolmen koiran energiat ja pualikkaan koiran koko. Hölmö se on, mutta ei se muuten Selma oliskaan.
Mää ehdin siä maalla keskittyä myäs auringonpalvontaan, ku naispalvelija laitto mulle pedin terassille. Aluks se ei oiken hoksannu mun tarpeita, ja olin jo aika epätoivonen tossa sisällä olevassa aurinkopilkussa. Siinä ei voinu muutaku seistä ja lisäks en oikein hoksannu tota kukkasen varjoo tossa, niin meni siltäkin osin vähän hukkaan koko homma. Selma keskitty ulkona lähinnä käpyjen teurastukseen ja opetti sitä myös tolle pikkukoiralle.
Kyllä määkin sit kuitenkin vähän osallistuin siihen käpyralliin. Tossa rysän ympärillä oli hauska leikkiä, kun ei päässy niin helposti toisen perään.
Kotona meillä oli pitkästä pitkästä aikaa popparipäivä! Meille ei vieläkään laitettu niitä samassa suhteessa, mitä palvelijat syä. Se on musta epistä. Meillä on vaan toi pikkukippo pualiks, eli n. 4 popparia per kirsu. Siitä lähinnä tulee vaan vihaseks...
Selma keksi tässä yks päivä ittellensä muka hyvän leikin. Naispalvelijan miälestä se on vähän kyseenalanen, kun pikkusisko ei välttämättä tykkää jos Selma kovin lujaa kutittelee sen piäniä varpaita. Selma kyllä osaa tosi nätisti sitä purukalustoonsa käyttää, mutta joskus se voi innostua vähän liikaa.
Mää kävin eilen semmosessa kraniosakraaliterapiassa. Oli kuulkaa aika rentouttava ja unettava kokemus, vaikka alkuun se oli tosi ällöö. Sieläkin oli semmonen viaras täti, joka mua kosketteli. En tykänny alkuun yhtään, mutta jossain kohtaa mää kyllä vähän huamasin että sehän tuntuu aika hyvältä kun jumit kropasta avautuu. Mulla kuulemma oli lannerangassa aika iso jumi ja siitä johtuvat piänemmät jumit hännässä, lapojen välissä ja ottassa. Nyt ne pitäis kuitenkin olla auki ja hoidon lopulliset vaikutukset näkyy sit reippaan viikonpäästä. Ai miks mut semmoseen viätiin? No ku mulla on vähän ollu tapana kylmällä ja märällä kelillä pompottaa tota mun vasenta takakinttua ja naispalvelija sitä stressaa välillä kovasti. Sen tyäkaveri oli suasitellu mulle tommosta hoitoo, josta vois olla apua. Se hierojatäti kyllä sano, ettei se musta mitään isoo vikaa löytäny noiden jumien lisäks ja muutoin oon oikein terveessä ja hyvässä kunnossa kropaltani. Se oli aika taitava täti, kun se tunsi että mun kohtu on tosi aktiivinen ja kysy sitten juaksuista naispalvelijalta. Naispalvelija sitten kerto, että mulla alko edellisenä päivänä juaksut. Mun miälestä oli aika huikeeta, että joku tuntee tollasen ihan kädellään tunnustelemalla. Hoidon jälkeen olin loppupäivän ihan naatti ja saan olla levossa nyt 4 päivää. Mua vaan vähän harmittaa, kun ollaan taas menossa huamenna maalle enkä sais siä kauheesti juasta.
Sillä välillä, kun mää olin siä kraniossa, oli Selma harjotellu kotona yksinlaulantaa. Kuunneltiin sitten yhdessä sen äänitteitä ja laulettiin yhdessä lisää. Selman kyllä täytyy alkaa harjotteleen tota yksinoloo, ku mää meen sunnuntaina kasvattajalle treffireissulle. Riippuen siitä koska mää oon valmis treffeille, voi olla etten hetkeen ehri kirjotteleen. Mutta täytyy tolle Selmalle sanoo, että se voi kirjottaa mun pualesta jotain, miten sillä täällä kotona hurisee ilman mun vallottavaa seuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti