Täällä siperiassa, missä me ilmeisemmin asutaan, on ollu viimeaikoina jokseenkin inhottavia sääilmiöitä. On satanu tiskirättejä taivaalta niin sakeesti ettei eteensä nää ja samalla tuullu ainaki sata metriä sekunnissa. Sitte saattaa yhtäkkiä minuutin päästä paistaa aurinko ja olla hirrrmu lämmin. Hyi sentään. Koska se kevät ja kesä oikein tulee? Mun kalenterissa lukee, että nyt pitäis jo kohta päästä nakulenkeille. Ei tua ny kyllä tarkene jääkarhukaan ilman vaatteita. Onneks ny viimeset kaks päivää on taas näyttäny ihan lupaavilta!
Kyllä mää niin miäleni pahotin ku lunta sato silmiin.
Tiiättekö, mistä tiätää että nahkakoirasta tuntuu rapsutus hirrrrmu hyvältä? Siitä, että huulipiälet venyy poskiin ja kaula menee kurtulle. Harmi kyllä, että tossa rapsutellaan Selmaa eikä mua...
Selmalla alko sunnuntaina piäni korvaepisodi, joka kesti keskiviikkoon saakka. Sille nousi tommosta nokkosihottumaan korvanlehtiin. Aika inhottavan näkönen, mutta ei se Selmaa näyttäny häirittevän. Mää pysyin siitä varmuuden vuaks kaukana, ettei mun hianoihin korviin tartu sama tauti! Naispalvelija kyllä mulle vakuutti, ettei oo mitään tarttuvaa, mutta eihän sitä voi koskaan tiätää. Antihistamiinilla ne aina laski ja lieveni sitten päivä päivältä. Keskiviikon jälkeen noita patteja ei oo enää noussu ja toivotaan ettei tuukkaan enää. Vähän inhottavaa. Se oli varmaan joku allerkiareaktio johonkin, mutta ei voi tiätää että mille.
Naispalvelija ei oikein aina toimi ton parvekesaunan oven avaamisessa. Sitte on tyyryttävä imeen auringon säteitä sisällä siälä minne se sattuu paistamaan. Selma meni makoileen tohon matolle, mutta mun herkkä kroppa ei kyllä noin kovaa alustaa kestä. Mun täyty vaan seisoo ja pönöttää tossa aurinkopilkussa. Jalathan siinä tuli kipeeksi eikä saanu samalla nukuttuakaan. Vääryyttä sanon minä. Onneks se parvekekin yleensä aukee, ku tarpeeks kauan ruikutetaan ovella ja vähän raavitaankin sitä.
Selma on aika juani koira välillä. Jos naispalvelija ei leiki sen kanssa meirän omilla leluilla, joita Selma kantaa päivän aikana laatikollisen naispalvelijan eteen, Selma ottaa järeemmät aseet käyttöön. Se käy varkaissa pesuhuaneessa ja useimmiten saaliiks tarttuu tommonen kestoliivinsuaja. Joskus myös sukat pyykkitelineeltä kelpaa. Jo tulee kummasti sellanen takaa-ajo meininki, ku naispalvelija yrittää saara Selmalta sitä kiällettyä asiaa pois.
Eilen me käytiin Selman poikaystävällä Remulla kylässä. Kiitos vaan Remulle hyvistä ja tuareista putkiluista! Söin niitä kyllä vähän liikaa, ku tais mennä mun maha vähän sekasi. Jouduin tänään tekeen poikkeuksen ja ihan itte pyytää naispalvelijaa viämään mua ulos. Oli varmaan ensimmäinen kerta ikinä, mutten mää viittiny sisällekkään asioida, ku ei oo sitä hiakkalaatikkoo viä meille hankittu.
Selma oli tapansa mukaan aika hullaantunu Remuun. Onhan ne aika hellyyttävä pariskunta!
Nyt meen viä lepäämään, niin jaksan viikonlopun taas painaa täysiä. Huamenna ollaan menossa maalle ja sunnuntaina treffataan Carraa ja Chiliä Ruutanassa. Kyllä nahkakoiraan tulee taas vauhtia, kun saa vapaana viipottaa menemään.
Hyvää viikonloppua teille muillekkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti