Maanantaina me käytiin treffeillä Selman veljen, Neron, kanssa Nokian koirapuistossa. Siinä oli mulla kuulkaa kestämistä ku kaks Sämpylää roikkuu nahkassa. Onneks ne leikki suurimman osan ajasta keskenään!
Kattokaa ny, kuinka samannäkösiä noi kaks on keskenää. Yhtä pöljiäkin. Semmosia ADHD-tyyppejä. Mun täyty välillä hypätä VIERAAN sedän syliin, kun en jaksanu niitä koko aikaa. Yleensä en mee vieraitten syliin, mutta nyt oli se niin sanottu hätätilanne ja naispalvelijaki vaa seiso.
Toi oli siitä kiva puisto, että siälä oli paljon hiekkaa ja me saatiin ihan luvalla kaivaa kuappia maahan. Se on parasta. Puiston jälkeen jouruttiin kyllä jostain kumman syystä suihkuun?
Palvelijat kävi noukkiin jotain ällön makusia punasia marjoja ja sen takia ne siivos pakastinta. Siältä löyty tommonen iiiiiso herkullinen luu, joka piti sulattaa pois niitten marjojen tiältä. Arvakkaa vaan, nii ei haitannu yhtään, että jouruttiin sillä herkutteleen. Ainoostaan se harmitti, että sitä piti vuarotella Sämpylän kanssa. Olisin kyllä yksinkin sen voinu kaluta. Onneks Sämpylällä on viä niin onnettomat hampaat, ettei se siitä oikeen mitään saa irti. Hah.
Keskiviikkona Sämpylä oli taas siälä koulussa ja mulla oli laatuaikaa miäspalvelijan kanssa. Selmalla meni siä koulussa kuulemma taas hyvin, vaikkakin se välillä kuvittelee olevansa ihminen ja kävelee narussa kahdella jalalla namien toivossa. En ymmärrä! Kyllä se palvelija ne namit sinne maan tasallekin antaa, ku vaan malttaa orottaa. Emmää ainakaa jaksa niitä hyppiä sen kärestä. Kotona naispalvelija teki läpimurron Selman kanssa maahan menon suhteen. Se urpo kun ei oo tajunnu millään, kuinka maahan mennään. Palvelijat on yrittäny namilla houkutella ja tehdä kaikenlaisia vippaskonsteja, mutta Selma ei vaan oo tajunnu. (Muistatte varmaan, että määhän opin sen heti kerrasta!) Nyt naispalvelija sai ensin pehmeällä sohvalla vilttien päällä Selman meeneen vahingossa maahan. Siitä se sitten lähti ja ny ne on erenny jo lattialle viltin päälle. Matolle maahan meneminen ei viä ainakaa eilen onnistunu. Ehkä Sämpylällä on herkkä maha? Määhän en istu minnekkää kylmälle tai kovalle, mutta Selman pyllyä semmoset ei kyllä haittaa. Ihme vekotin koko elukka.
Eilen mulla oli huisin kiva päivä! Mää pääsin kokeilemaan viähejuaksua. Se vasta kivaa olikin, kun sai juasta ihan täpöillä semmosen "jäniksen" perässä. Hiekkakin oli iiiihanan pehmeetä tassujen alla ja mää sain vähän siitäkin hepulia. Selmallekin teki oikein hyvää olla koirienilmoilla ja tottuaa vähän hälinään. Hyvin silläkin siälä katseluoppilaana meni, vaikka Selman miälestä sekin olis voinu ihan hyvin kokeilla juaksua. Palvelija ei sitä viälä päästäny, ku se on nii piäni.
Naispalvelija epäili mun kykyjä aluks ja se oli ihan varma, että mulle tulee äitiä ikävä kesken juaksun, mutta semmoset epäilyt oli ihan huuhaata. Hoksasin heti koko homman irean ja lähdin ku salama sen viäheen perään! Ekalla juaksulla olin siitä hiakasta niin onnellinen, että en muistanu lopuks tappaa sitä "jänistä", mutta tokalla juaksulla mää korjasin senkin mokan ja revin pupusta vähän palasia irti. Pian mää näytän niille kaikille vinttikoirillekin närhen munat, ku vähän viä harjottelen! Noi kuvat ei oo kovin kummosia, kun ilma oli vähän harmaa, mutta ehkä seuraavissa harjotuksissa paistaa aurinko ja saaraan parempia kuviakin mun liitämisestä. Naispalvelijakin oli hurjan ylpee mun suarituksesta! Ens viikolla pääsen kuulemma taas kokeilemaan, jos on hyvä ilma.
Ei kai mulla nyt muuta asiaa ollu. Hyvää viikonloppua!
T. Maantiekiitäjä-Lyytinaattori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti