Assistentin perehdytystä

Ymmärrätte varmaan, että mulla on ollu aikamoinen kiire vahtia tota Selmaa ja yrittää opettaa se talon tavoille. Tällä hetkellä projekti ei etene toivotusti. Selma edelleen varastaa multa ruuat ja lelut. Lisäks se kiusaa mua välillä, ku mää yritän nukkua. Palvelija sano, että mun täytyis opetella komentaan Selmaa, mutta en mää tykkää huutaa kellekkään. Sit ku mää vähä yritän niin ei se urpo lapsi ymmärrä. Yritä ny sitte tässä elää seesteistä elämää. Onneks mua viedään välillä privaattilenkeille, että saan hetken hengähtää ja ehkä salaa nauttia palvelijoiden jakamattomasta huamiosta. Ollaan käyty heittään patukkaa kentällä ja tiirailemassa sorsia järven rannalla. Lisäks oon toki nauttinu nakuilusta, pitkästä aikaa on tarjennu lenkkeillä ilman rihman kiärtämää. Aika luksusta!

Uimaan en sentään uskaltanu mennä, edes sorsan perään.

Mutta kyllä musta on ihan oikeesti kivaa leikkiä Selman kanssa. Tykkään härnätä sitä leluilla ja juosta karkuun! Ehkä siitä jossain kohtaa tulee muutoinkin ihan hyvä tyyppi, kunhan noi palvelijat laittaa sen ruatuun.

Helatorstaina me käytiin esittelemässä Selmaa kaupunkimummulle. Mentiin sinne Iittalaan maalle asti nauttimaan iiiiiihanan aurinkoisesta ja lämpimästä ilmasta. Me oltiin ihan koko päivä ulkona! Oli ihan parasta juasta vapaana käpyjen perässä ja välillä rojahtaa viltille aurinkoon ruskettaan nahkaa.

Kyllä toi tirriäinen sentään sen tajus, että auringossa naatiskellaan.

Perjantai me oltiin Selman kanssa eka päivä kaksistaan kotosalla, saatiin nukkua torstaisia touhuamisväsyjä pois. Siks oltiinkin tosi kiltisti! Ei jaksettu ees pissa-alustoja pistää päreiksi.

Sunnuntaina me käytiin maalla. Jatkettiin Selman kanssa käpyleikkejä metsässä.

Yritettiin myös leikkiä Lillin kanssa, mutta ei se vieläkään oikeen innostunut mukaan. Onneks sielä oli vielä kolme karhukoiran pentua, joiden kanssa mää sain vetää rallia pihalla. Selmaa vähän ne touhukkaat isot pennut jännitti, mutta kyllä sekin vähän uskalsi tulla mukaan. Illalla me käytiin vielä Remullakin kylässä. Välillä sentään mullekkin aikuista seuraa! 

Eilen mää kyllä närkästyin aikalailla, kun me mentiin sinne pentupainipaikkaan. Sitte noi palvelijat laittokin Selman sinne kehään ja mää jouduin vaan katteleen sitä leikkimistä. En tiedä mistä tämmönen suuri vääryys johtuu. Palvelijat jotain puhu ikä- ja kokorajotuksista, mutta eiks ny vähä vois joustaa? Ihan tyhmää. Selma kyllä alkujännityksen jälkeen leikki aika reippaasti, ei toki vielä ihan niin antaumuksella ku mää aikanani. Mutta ehkä sekin ens kerralla jo ottaa kaiken ilon irti. Toivosin kyllä salaa, että Selma olis siälä niin tuhma että sais porttikiellon koko paikkaan!

Tommonen pöljäke toi Selma nyt sitten on. Aika hauska vekkuli, vaikka välillä pientä kiusaa mulle tekeekin.