Mää en tiä mikä näissä mun huulissa on vikana, kun noi leekot meinaa aina vilkkua siältä alta. Palvelijan mielestä on hirmu söpöö, kun mun pienet vampyyrin hampaat näkyy. Tai sitten noi ylävasemmalla olevat rotan nököhampaat.
Onneks mun ulkoilu on nyt vähän helpottanu. Sain nimittäin omasta miälestänikin siedettävän talvihaalarin. Se on kakspuoleinen fleece-trikoo. Hyvä juttu siinä on se, että haalarin kaulus on niin pitkä, että sen voi vetää tohon korvien päälle suojaksi. Eli tämmösillä alle 15 pakkasilla en ainakaa tarvii sitä hirvittävää pipoo! Lisäks se on kivan lämpönen. Se on tilattu siältä mun luotto-ompelijalta, Koiranvaatteita pienille koirille.
Haalarin trikoopualella on tommonen hauska eläinkuosi.
Fleece on sitten tommosta söpöö pandaa. Lisäks tässä on nyt sen verran pitkät puntit, että ne menee kivasti tohon tossujen päälle. Ei mee lumi niin helposti sitten säärille. Ja alkuviikosta mun pitäis kuulemma saada vihdoin mun lammassaapikkaat. Sitten ei kuulemma varpaatkaan jääry niin helposti.
Palvelijat toi mulle yks päivä kaupasta tuliaisiks kissanlelun. Se on tommonen hampsteri, joka välillä sillai kummasti tärisee, kun palvelija vetää sen pyllyssä olevaa narua. Aluks mää vähä kummaksuin sitä, mutta ei se ihmetys kauaa kestäny. Se tärinä on aika hassun tuntunen nenään. Toi on vaan siitä tylsä lelu, että saan leikkiä sillä vaan valvotusti hetken kerrallaan. Kuulemma hajottaisin sen tai jotain. Enhän mää koskaan mitään ikinä hajota?
Nyt täytyy mennä tilaan mulle laatikollinen lihaa! Oon saanu ny syärä pelkkää raakaa, kun naput ei oo maistunu kupista yhtään. Kyllä mää niitä vahingossa syön välillä kongista, mutta ei se kuulemma riitä. Toi lihakaan ei aina maistu heti, mutta sitä oon nyt syöny kuulemma ihan riittäviä määriä. Palvelija kyllä vähän harkittee laittavansa mut pysyvästi pelkälle raa'alle. En kyllä laita vastaan, ku mun miälestä mää oon koira ja koiran luannollista ruokaa on liha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti