Perjantaina mää pääsin hoitoon kaupunkimummulaan. Siellä oli taas hurjan kivaa leikkiä, ku mulla ei oo kotona yhtä kivoja leluja ollenkaan. Leikkimisen lisäksi mää tiätty toimin keittiöapulaisena. Ja ehdin mää päikkäritkin nukkua. Sain kaupunkimummulta mukaan myös kuivattua suppilovahveroa hajuhommiin. Muutaman kerran ollaan sillä nyt harjoteltu ja ihan hyvin menee!
Lauantaina oli toinen niistä kivoista talvipäivistä. Me käytiin palvelijoiden kanssa tossa Suolijärvellä kävelemässä. Mää sain vähän juosta vapaanakin! Lammastohvelit toimii oikein hyvin, ei hierrä ja on lämpimät.
Sunnuntai oli sitten se toinen mukava talvipäivä. Mentiin käymään Lillillä kylässä. Päästiin taas jäälle juoksemaan. Nyt oli meno niin lujaa, että tossutkin lenteli välillä jalasta. Mutta voi että mulla oli hauskaa, kun pääsin juoksemaan Lillin kanssa! Lilli kyllä äkkiä kyllästy ja lähti etsiin rannasta supeja. Mää en uskaltanu mennä sen perään, kun palvelijat olis jääny muuten liian kauas. Täytyy pitää niitä kuitenkin vähän silmällä, etteivät vaan unohda mua minnekkään!
Mää tykkäsin välillä myös syödä tota lunta!
Tossa mää oon välillä tossuvarikolla, sitten meno taas jatkuu. Lillikin jakso juosta vielä hirmu kovaa. Ei paljo 12 vuoden ikä vielä paina, kunnon teräsmummo!
Mää kokeilin välillä tommosia kunnon gaselliloikkia!
Sitten kun meidän piti lähtee takasi, Lilli ei vielä halunnu lähtee kotiinpäin. Se oli löytäny supin hajun yhden kesämökin varaston läheltä. Siellä se pyöri ja uikutti. Palvelijan täyty mennä se sieltä hakemaan. No, täytyhän mun lähtee vahtiin sitä hommaa. Mää yritin rämpiä siellä rantalepikossa palvelijan perässä. Lopulta kun pääsin palvelijan ja Lillin luokse, mää olin hukannu yhden tossun ja saanu etujalkani haalarin kaula-aukosta pihalle. Koita siinä nyt sitten kävellä eteenpäin, ei oikeen onnistunu. Onneks palvelija otti mut syliin ja löysi tossunkin matkalta. Sillä meinas kai vähän käpy palaa, kun toisessa kädessä oli supihöyryistä huumaantunu mummokoira, joka ei tahtonu lähtee kotiin. Kun päästiin takasi jäälle miespalvelijan ja varapalvelijan luokse, mut riisuttiin ilkosilleen keskelle hyytävää talvee (no sillon ainaki tuntu siltä, oli ainakin pari astetta pakkasta!). Onneks pääsin nopeesti palvelijan takin sisään ja sain matkustaa siellä lämpimässä sisälle saakka. Semmonen reissu se. Oli kamalan hauskaa, mutta ens kertaa varten täytyy virittää tossut paremmin jalkaan ja kenties pysyä kauempana rantalepikoista. Toivottavasti vielä tämmösiä kivoja talvikelejä tulis!
Oltiin me aika väsyneitä ulkoilun jälkeen! Röhnötettiin sohvalla loppupäivä.
Mää sain tutustua siä maalla myös näätään. Se tuotiin palvelijan iskälle. Mua vähän kyllä jännitti tommonen karvanen ja haiseva otus. Tiedä vaikka se olis vielä siitä heränny henkiin ja käyny päälle. Katsoin viisammaksi vaan haistaa ja perääntyä. En mää oo mikää pienpetokoira. Oon sivistyny kaupunkilaishienohelma.
Tosta näädästä tulikin mieleen, että me käytiin palvelijoiden kanssa sellasessa eläinkaupassa ettimässä mulle jarrusukkia (älä muuta sano, mihin ihmeeseen mää nyt jarrusukkiakin muka tarvin? Palvelija kuulemma haluais rasvata mun tassuja ja laittaa sit sukat jalkaan, etten sotke rasvaa ympäri lattiaa). Niin siellä eläinkaupassa mää sain kattella kaikkia jänniä pikku tiitiäisiä. Näin erilaisia pikkutipuja, rottia, gerbiilejä ja pupuja. Ne oli kaikki hirmu mielenkiintosia! Harmi vaan, kun en päässy tekeen lähempää tuttavutta niiden kanssa!
Mää kävin viikolla myös vähän lihakaupoilla. Siinä olis laatikollinen, tarkalleen 9 kiloo lihaa. Melkein tuplasti sen verran mitä mää painan. Tosta riittää mulle 60 päiväksi sapuskaa, jos jatkan pelkällä lihalinjalla. Mää oon kyllä alkanu vähän kelpuuttaan niitä napujakin, joten voi olla, että ne raksut palaa mun ruokavaliooni jossain määrin. Katotaan nyt, mitä noi palvelijat yrittää mulle syättää.
Mulla oli treffit myös Remun kanssa maanantaina. Oli taas kiva päästä leikkimään! Remu vaan luuli että määkin haisen hyvälle jalkojen välistä, kun siellä kuulemma naapurustossa liikuskelee joku hyväntuoksunen neitokainen. Mun täyty sit välillä laittaa jätkä vähän ojennukseen, kun se ei meinannu jättää mun takapäätä millään rauhaan. Mutta minkäs ne pojat luonnollensa mahtaa.
Ei kai mulla ollu ny muuta!
Tossa on vielä varapalvelijan kuvaama video sunnuntaisesta jäällä riekkumisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti