Töitä, kyläilyä ja poseeraamista

Pitkästä aikaa toi palvelija ehtii tänne kirjottaa mun kuulumisia. En mää tiärä, miten se muka on niin kiireinen, ettei ehtiny aikasemmin. Tossa se kuitenkin rötvää sohvalla mun kanssa joka ilta. Saamaton se on, sanon minä.

No, mulle kuuluu oikein hyvää! Mää pääsin hoitoon mun kaupunkimummulaan yhdeksi illaksi. Siellä oli puuhaa mulle järjestetty niin paljon, että en ees päikkäreitä ehtiny nukkumaan. Mää sain mm. leikkiä leluilla ja syödä sian korvaa. Terkkuja vaan hoitajille, mää haluun tulla joskus toistekkin!

Lauantaina mää pääsin palvelijan kanssa töihin! Siellä oli aika tylsää, ku mun täyty vaan olla kiltisti. Sain mää sitte tehdä vähä töitäkin. Mää tutustuin mm. verinäytteitten hajuun ja mikroskopoin omaa kakkiani. Tosin käytin siihen kyllä nenää, ku enhän mää ylttäny sinne okulaareille. Palvelija mietti, että josko me joskus alettais harrastaa verijälkee. Mää tykkään ainaki kauheesti ettiä nameja mun huoneesta, palvelija jättää niitä sinne piiloon aina kun mää jään yksin. Kerran mää en ollu yhtä namia löytänyt, mutta muutoin mun nenä ja kyvyt on ollu pettämättömiä.

Maanantaina palvelijalla oli vapaapäivä. Se vei mut johonkin koirapuistoon. En tykänny. Ensinnäki, ilma oli kamalan kylmä, ku tuuli puhalsi lujaa. Toiseks, siellä oli maa märkää ja mutasta. Kolmanneksi siellä ei ollu mulle yhtään kaveria. Ainoostaan muutama orava ja nekään ei halunnu leikkiä mun kanssa. Touhusin mää siellä ehkä 10 minuuttia. Sitte alotin riipasevan vikinäuikutuksen, että palvelija veis mut kotiin. Kotimatkan vedin narussa ku höyrujuna. Sen takia kotimatka kesti kolme kertaa menomatkaa kauemmin. Palvelija sano, että se ei halua heti mua viedä koirapuistoon uudestaan. Pah. Kyllä mää siellä sitte hyvällä ilmalla voisin viihtyä. 

Mun kaupunkimummu sano, että näytän paljon isommalta aina kuvissa, kun mitä mää oikeesti oon. Siks mää jouduin ny poseeraan tommosen maitopurkin vieressä. Kuulemma vois paremmin hahmottaa mun kokoa. Ihan nätisti mää käyttäydyin kameran edessä ja palvelija jonkinlaisia kuvia sai. Ja tää ei sit oo mikää maitomainos! Mää en ees saanu tota maitoo maistaa. Palvelijan mielestä näytän kyllä kovin isolta tuon maitopurkinkin vieressä. Mutta oonhan mää jo iso, painan jo neljä kiloa!  Mitä mieltä kaupunkimummu on?

Tässä on vielä sitten videoo mun pentupainista viime maanantailta. Siitä tuli aika pitkä! Mulla oli siitä poikkeuksellinen pentupaini kerta, että mulle tais tulla väsy kesken kaiken. Mää aloin kaatuileen muiden alle, kun yleensä mää oon se joka kaataa kaikki muut. Mutta olihan mulla vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin.