Siellä mökillä oli myös semmonen iso koira, Carra, jonka kanssa mää en voinu vielä oikee leikkiä, kun se oli niin iso ja mää tämmönen kirppu. Tehtiin me kuitenkin tuttavuutta, enkä mää sitä pelänny kovinkaan paljoo.
Viime lauantaina mää olin juhlissa. Siellä oli hirveesti ihmisiä, mutta ei se mua haitannu ollenkaan. Olin illan vetonaula. Kaikki kehu kuinka söpö ja hassu mää oon. Ilma oli kyllä hirmu kylmä. Onneks mää sain nukkua välillä mun lämpösessä kopassa vilttien alla, ja oli mulla tää paitakin päällä.
Nyt on ollu pitkästä aikaa ihanan lämmitä. Mää tykkään hirveesti lepäillä parvekkeella mun omalla tyynyllä. Aurinko on parasta!
Maanantaina alko myös ikävä arki. Miespalvelija palas joltain lomalta töihin ja mää oon nyt jääny ihan yksin päiväksi kotiin. Maanantaista keskiviikkoon mää oon vähä vikissy ja ulvonu täällä, kun mun on aika käyny vähä pitkäks. Mutta tiiätteks, että tänää mää ulvasin ainoostaan yhden ainoon kerran! Ei se yksinolo sit ookkaa iha nii hirveetä, mää tiiän kuitenki että noi palvelijat tulee takasi kotiin. Toi emäntäpalvelija sano, että sillä on siä töissä vielä ikävämpää olla, kun mulla täällä yksin, kun se koko ajan miettii miten mää täällä pärjään. Tänään se oli kuitenki tosi tosi ylpee musta, kun olin ollu niin hienosti.
Mää oon myös kuulemma siitä kovin outo, kun en pissaa öisin sisälle enkä myöskää palvelijoiden työpäivien aikana. Ainoostaan muutama vahinko on käyny päiväsaikaan, kun palvelijat ei oo tajunnua mua viedä ulos. En tiiä onks tää jotenkin poikkeevaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti