Hurjia huvituksia

Mulla alko akility maanantaina. Sillon sato vettä kaatamalla, nii arvakkaa kuinka paljo huvitti lähtee vällyjen alta yhtään minnekkään? Lisäks se paikka oli ihan outo ja ohjaajatätikin vieras. Aika huanot lähtökohrat. Aluks mää leikin laiskaa ja tyhmää laamaa, ja naispalvelijaa kuulemma meinas jo vähän alkaa hävettään. Kyllä mää sit lopuks vähän panostin ja menin superhianosti pitkän ratapätkän, viä aikas nopeestikkin. Täytyhän mun näyttää kaikille, että oikeesti jotain osaankin vaikkei huvita. Ni.

Eilen me oltiin Särkänniämessä! Siälä vasta kamalaa olikin. Koko paikka ihan täynnä ihmisiä ja sielä joukossa piti selvitä jäämättä kenenkään jalkoihin. Sit siä oli semmosia hurrrjan pelottavia puusiltoja ja luiskia, missä pelkäsin kuallakseni. Mitä naurat?. Olisin voinu vaikka purota karppilampeen. Sit ne isot ja nälkäset karpit ois syäny mut. Saatiin me onneks aika paljon nameja siitä hyvästä, kun osattiin kulkea aika nätisti ja siärettiin hyvin melskettä. Laitteisiin meitä ei onneks viäty! Olisin voinu Koiramäkeen mennä ottaan lepoo villasian kylkeen pahnojen alle, mutta en onnistunu karkaan sinne. Ehkä ens kerralla.