Eilen aattelin et tää on vaan joku pieni vahinko, ettei pilvet jaksanu pirätellä tarpeeks ja vähän laski alleen tota valkosta töhnää. Tänään sitten aamupissille lähteissä järkytyin syvästi. Joutu kahlaan kinttuja myäten tua paksussa hangessa, kun kukaan tyämiäs ei ollu ehtiny auraan mulle tietä. Tarpeetkin piti tehrä keskelle jalkakäytävää, kun siinä oli sentään polku tehtynä. Hyi olkoon.
Naispalvelijakin raahas meirät aamupäivällä ulos. Joutu pukeen tossut ja hännänlämmittimet ja kaikki. Siltikin mun hianoisiin kinttuihin pääsi lumi. Yritin raahautua perässä parhaani mukaan. Missään oltu viäläkään aurattu. Pihassa sentään vähän innostuin, kun heiteltiin lumipalloa. Niitäkää kyllä siältä hangesta löytäny. Pah. Tätäkö tää ny sitte on seuraavat puali vuatta taas?
Ei tässä auta ku mennä piiloon. Onhan tää tarpeeks hyvä? Eihän mua nää tualta?
Vai onks tää parempi? Selmakin kokeili samaa taktiikkaa.
Jos sittekki menis kylkimyyrään palvelijan viäreen ja yrittäs näyttää söpölle?
Hmm. Ehkä sittenkin Selman kanssa vaan saman peiton mutkaan lämmitteleen.
No en kyllä tiä mitä tässä tekis. Ehkä toi lumi on jo huamenna sulanu?
Mulla ei ny oo ollu mitään kovin suuria järkytyksen aiheita, mistä olisin tullu tänne marmattaan. Ollaan käyty maalla ja Ruutanassa kirmaamassa. Maalla jouruttiin metsään siänestään. Sieläkin oli kylmä. Naispalvelija ei ottanu mua ees syliin, vaikka halusin. Pikkusiskokin sai olla kantorepussa selässä, nii miksei mullakin oo omaa lämmintä pussia, missä voisin matkustaa? Sillai ettei tarvis kinttuja kastella ja palelluttaa itteään kylmässä ulkoilmassa. Sitte ollaan käyty kaupunkimummullakin kylässä herkuttelemassa. Sielä ei sentään tarvi palella ulkona, vaan saa leikkiä sisällä ja nukkua sohvalla peiton alla.
Oli meillä aurinkoakin sisällä muutamana päivänä, sillai että vähän lämmitti hipiää.
Sit tiätty joka päivä pitää olla muutama kyhnytystuakio. Toi naispalvelija ei vaa tajua jatkaa nii kauan ku mää haluaisin. Sitä pitää vähän kuapasta vauhtiin välissä.
Pikkusiskon koulutuskin alkaa tuattaa tulosta. Se osaa jo vähän leikkiä mun kaa ja antaa herkkuja. Välillä se viä syä itte mun herkkuja tai antaa hellyyttä vähän liian lujaa. Että kyllä tässä viä vähän tarvii koulutusta jatkaa, nää ihmispennut tuntuu olevan vähän hitaita oppimaan. Yritän kuitenkin ehtiä tännekkin kirjotteleen, kun koulutushommilta ehrin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti