Lyytinaattori 9kk

Sain jo vihjailuja pikkulintujen kautta, että onks mun näppis hukkunu, ku en oo mitään päivitelly. Kyllä toi näppis pelittää ja paikallaan on, mutta kun mulla on toi patalaiska naispalvelija, joka vetoo aina jos jonkinlaisiin muihin kiireisiin.. Selityksiä sanon minä. Se ei oo vaan viittiny. Minkäs teet, en saanu itte palvelijoitani valita. Eikä näillä kuulemma oo ees vaihto-oikeutta.

Mää täytin tässä juuri kokonaiset yheksän kuukautta! Mihin tää aika menee näin nopsaan? Palvelija tossa päivittelee, että se ei vieläkään aina usko todeksi sitä, että mää asun täälä. Onneks se palaa hyvin äkkiä todellisuuteen, kun kattoo hetken ympärilleen. Mun leluja ja luita lojuu pitkin kämppää ja mää pyärin jaloissa minkä ehdin. Sitten se lässyttää joka päivä, kuinka hieno ja ihana mää oon. Mää en kyllä perusta tommosesta hempeilystä. Se on liian siirappista. Syättäs vaikka herkkuja niiden kehujen sijaan.

Viime viikolla me käytiin palvelijoiden kanssa ostamassa mulle lisää napuja kaupasta. Siellä oli jos jonkinlaisia älypelejä kokeiltavana. Mää tiätty heti menin sinne niitä kokeilemaan. En kyllä oikein osannu, mutta eipä osannu palvelijakaan. Oon kyllä aina ollu sitä mieltä, ettei toi naispalvelija ainakaa oo ihan se penaalin terävin kynä. Mutta kyllä me sitten lopulta keksittiin, miten se peli toimi ja sain sieltä napun ulos. 

Niin tosiaan, oon ny taas suastunu noita napujakin syömään. Toki vaan salaa, sillon kun oon täällä yksin kotona ja palvelijat ei nää. Väitän, että ne on vaan salaperäsesti kadonnu jonnekki. Mitään en myännä. 

Agilityäkin on jo kaks kertaa takana ja pian koittaa kolmas kerta! Tossa mää ootan mun omaa vuoroo kentälle. Se on toistaseks ollu kovasti mun miäleen, on hirrrmu hauskaa päästä juoksemaan kentällä. Tai no, jos multa kysyttäis, nii määhän vetäisin pelkkää hepulirinkiä päättömästi, mutta kun kuulemma siellä pitää välillä tehdä niinku palvelija yrittää käskee. Oommää sitte ainaki vähän yrittäny. Mutta kun se paikallaan oleminen on aika vaikeeta. Ja palvelijakaan ei oo siälä kentällä kyllä todellakaan aina se kiinnostavin juttu. Varsinkin jos haisee joku pudonnu nami maassa tai vastaavaa. Mutta kyllä toi palvelija kovasti mua kehuu, että lähtötilanteeseen nähden oon ollu kiitettävästi kuulolla. Ja nyt kun harjotellaan taas kovasti kontaktia ja odottamista, nii ehkä oon pian vieläkin taitavampi.

Sunnuntaina varapalvelija tuli hoitaan mua päiväksi. Kattokaa kuinka hianon lelun mää siltä sain! Ankka on ihan ykkönen! Tosin ehdin jo hajottaan siitä vingun. Mutta ei se haittaa. Ankka myös rapisee kivasti. Hah. Ja sitten sain vielä herkkujakin siltä varapalvelijalta. Tulispa se hoitaa mua useemminkin! 

Tiiättekö, että ei tää talvi nyt ihan hanurista oo. Mää oon ny innostunu lumipalloista. Palvelija niitä mulle välillä heittelee. Juoksen ne kiinni ja sitten hajotan. Käytän yleensä sellasta taktiikkaa, että ensin vähä pulautan ja sitten kuovin. Vaihtoehtoisesti sen voi myös hampailla hajottaa. Tai syödä. Joskus myös kanniskelen niitä pitkät matkat mukanani ja jätän ne huolella valituille paikoille. 

Palvelija yritti tänään ottaa vähän videoo lumipalloilusta, mutta se oli kuulemma kovin hankalaa yksin. Sai se kuitenkin jotain aikaseks:

Ei kai mulla ny ollu muuta miälen päällä. Hyvää pian alkavaa viikonloppua! 

Ps. En muuten malta odottaa, että pääsen leikkimään maalle karhukoiravauvojen kanssa. Sinne kuulemma synty niitä alkuviikosta kymmenen. Kuulemma täytyy viä useempi viikko odottaa, että niistä on mulle leikkikaveria. Mutta miättikää, kuinka siistiä ois päästä viipottaan niitten kanssa!