Kaverikoiria, kyläilyä ja pentupainia

Mää oon ollu ny aika kiireinen viimesen viikon ajan. Viime keskiviikkona mää pääsin taas leikkiin mun poikaystävän, Remun, kanssa. Meillä oli taas hirmu kivaa, vaikka leikit oli nyt aika rauhalliset. Torstaina pääsin käymään mun kasvattikodissa. Siellä mulla oli 7 leikkikaveria. Oli hurjan kiva päästä leikkiin omanlaisten kanssa, ei ollu niitä inhottavia karvoja, joita menee suu ja silmät täyteen karvakavereiden kanssa leikkiessä. Parhaat painit mää sain mun siskontytön kanssa. Mää oon sen täti, vaikkakin oon reilun viikon nuorempi. En olis millään halunnu lähtee sieltä kotiin, mutta ei se palvelija mua sinnekkää raaskinnu jättää. Eikä se ees ottanu yhtään kuvaa siellä. Mutta voi olla, että vaikka kuvia olis otettu, niistä ei olis mitään selvää saanu. Vauhtia oli aikas paljon.

Lauantaina mää pääsin rellestään vapaana mun ihmisvaarin luona. Ilma oli jo niin kylmä, että mun täyty pukee se mun uus hieno fleece päälle. Sillä mää tarkenin hyvin ja ei se puku mun vauhtia tuntunu haittaavan. Mulla oli kauheen hauskaa juosta palvelijoiden perässä ja vetää rinkiä taloo ympäri. Sain monta hepulikohtausta! 

Ton kastelukannun vieressä mää en halunnu poseerata yhtään! Se oli jotenkin tosi epäilyttävä kapistus!

Sunnuntaina noi palvelijat sai jonkun siivoushepulin. Mää siinä yritin auttaa ottamalla pölyrätistä kiinni ja valvoin imuroinnin laatua. Palkinnoksi pääsin metsäpolulle kävelylle. Siellä oli paljon jänniä hajuja. Ilmakin oli mukavan lämmin, kun aurinko paisto.

Tänäänkin mut on väsytetty ihan naatiksi. Aamulla sain onneksi nukkua pitkään naispalvelijan kanssa sängyssä, kun sillä oli joku vapaa päivä. Ja ehdin hetken nauttimaan parvekkeella auringostakin!

Päivällä me käytiin kylläkin kylässä sen työpaikalla. Sen työkaverit on kovasti halunnu mua nähdä. Työpaikkavierailun jälkeen käytiin palvelijan siskon kanssa kahvilassa. Se oli jännää! Mullekin oli varattu mukaan oma keksi. Olin aika puhki, kun päästiin takasi kotiin, kun kaikki oli aika uutta ja ihmeellistä. Bussissa mää en enää kauheesti jännänny. Keskityin lähinnä maisemien katselemiseen. Bongasin mää ikkunasta muutaman koirakaverin!

Hetken kun mää ehdin kotona nukkumaan, mää pääsin pitkästä aikaa sinne pentupainiin! Mää otin kyllä kaikkien kolmen menetetyn viikon jälkeen siitä kaiken irti! Muut meinas ihan jäädä mun jalkoihin, varsinkin kun en enää oo se porukan pienin kirppu. En mää pahaa kellekkää halua, mutta mun leikeissä on aina tuplasti enemmän vauhtia kun muilla. Ihme vässyköitä ne muut pennut!

Tossa on mun uus paras lelu! Palvelijan sisko osti sen mulle lahjaksi. Eiks ookki hieno? Mää sain siltä myös tosi mageen pääkallohupparin! Mun täytyyki poseerata joku päivä siinä paidassa! Tossa alhaalla on vielä muutama kuva musta. Palvelija sanoo että oon muka hirveen nätti koira. Mää kauheesti itteeni kyllä peilailen eteisessä, ja täytyy kyllä myöntää ettei se palvelija kauheen väärässä voi olla. Vai mitä ootte mieltä?